Harjoituksen suunnittelu

Suunnistustehtävän voi rakentaa monenlaisiin ympäristöihin ja monenlaisilla elementeillä. Lasten suunnistustaidot karttuvat suunnistamalla, joten erilaisia harjoituksia kannattaa tarjota runsaasti. Harjoitustapahtuman järjestäjällä on monia asioita huomioitavaksi. Harjoituksesta kannattaakin kirjata aina suunnitelma. Suunnitelmassa on tärkeää olla joustavuutta ja vaihtoehtoja. Usein joutuu tekemään muutoksia olosuhteiden tai käytännön tilanteiden mukaan.

Suunnitelma

1. Maaston ja harjoituspaikan valitseminen

Suunnistusharjoituksia voi rakentaa sprinttikartalle koulujen pihamaalle, opetuskartoille koulujen ympäristöön tai suunnistuskartalle maastoon. Monipuoliset kartta- ja maastokokemukset innostavat lapsia ja tuovat vaihtelevuutta harjoitukseen.

Valitse harjoitusmaastoksi lasten taitotasolle mielekäs maasto, jotka ovat hyväkulkuisia, joissa on selkeitä kohteita, hyvä näkyväisyys ja jotka ovat mieluiten luonnollisesti rajautuneita esim. asutukseen, peltoihin ja tieverkostoon.

Opetusteema on hyvä ottaa myös huomioon suunnittelussa ja pohtia minkälainen maasto tähän sopii. Huomioi harjoituspaikan turvallisuus ja minimoi mahdolliset häiriötekijät. Lasten suunnistusratojen maastovalinnat tehdään turvallisuuden näkökulmasta. Suunnistusrata ei ylitä autoteitä eikä lasten reitinvalinnat kulje parkkipaikkojen läpi.

2. Kartan ajantasaisuus ja mittakaava

Lasten toiminnassa on karttojen oltava ajantasaisia. Aloitteleva suunnistaja ei pysty päättelemään kartan puutteita, vaan kokee virheen olevan omassa karttasuhteen ymmärryksessä. Seura tarvitsee suunnitelman, miten karttojen päivitys tapahtuu. Miten toimitaan, kun harjoituksen tekijä havaitsee muutoksia maastossa? Miten kartta päivittyy lyhyellä aikajänteellä? Jos kaikkia lasten suunnistukseen sopivia maastoja ei vielä ole kartoitettu, tehdään niistä kartoitussuunnitelma. 

Maastonkäyttöluvat on sovittava kuntoon ennen kartoituksen aloittamista. Kaikkineen tarvitaan maastonkäyttöluvat niistä maastoista, missä harjoituksia pidetään.

Lasten toiminnassa voi käyttää erilaisia karttoja erilaisilla mittakaavoilla. Koulujen piha-alueelta tehdyt pihakartat ja sprinttikartat ovat mukavia suunnistusympäristöjä lapsille. Helppokulkuisissa ulkoilumaastoissa on yleensä sopivasti kulku-uria lapsille.

Seuran omia nuoria voi kannustaa mm. pihakarttojen valmistukseen ja seura voi hakea Suunnistusliiton karttaryhmältä ’Nuoren kartoittajan tukea’ ja näin kannustaa seuran omia nuoria kartoittajiksi. Tuen voimassaolosta karttaryhmä tiedottaa vuosittain syksyisin julkaistavan karttarahajaon yhteydessä. 

3. Ryhmän koko ja taso

Tee suunnitelma osallistuvalle ryhmälle sopivaksi. Huomioi ryhmän koko, ryhmän erilaiset taitotasot sekä ohjaajien määrä. Ryhmässä on usein eri-ikäisiä lapsia, jotka ovat aloittaneet suunnistuksen eri ajankohtina.

Ohjaajan on hyvä oppia tapoja eriyttämään harjoitusta kartan mittakaavan, maastonosan, harjoituksen luonteen ja ratasuunnittelun avulla.

4. Ajankäyttö

Varaa riittävästi aikaa jokaiselle harjoituksen osalle. Älä ahda harjoitusta liian täyteen ohjelmaa. Mietin, miten tapahtuu alkutoimet, lämmittely, aiemmin opitun kertaaminen, uusien taitojen opettaminen, kokeilu, yhteinen puuhastelu ja yhteinen lopetus. On tarpeen, että on riittävästi aikaa oppimiselle. Kuitenkin lapset ovat lyhytjännitteisiä, joten yhteen asiaan ei kannata keskittyä liian pitkäksi aikaa.

Suunnittele, miten osallistujat saavat palautetta. Vaihtoehtoja ovat esim. ohjaustilanteessa välitön palaute tai lopputoimien yhteydessä ryhmäpalaute.

5. Suunnistusharjoitus

Suunnistustehtävän pitää olla lapsen ymmärrystasolla riittävän yksinkertainen ja selkeästi hahmotettavissa kartalta. Selkeät suunnistustehtävät mahdollistavat lasten vauhdinpidon.

Huomioi aina, mitä on opeteltu aiemmin ja millainen on koko vuoden suunnitelma. Kerro lapsille aina harjoituksen tavoite ja teema sekä mieti, minkälaisin tehtävin tai kysymyksin saat osallistujat motivoitua päivän aiheeseen.

Suunnistusharjoitus kannattaa laatia siten, että pienellä alueella on runsaasti erilaisia suunnistustehtäviä. Jokainen lapsi saa itselleen lyhyen tehtävän, jonka jälkeen hän palaa keskuspaikkaan ja saa seuraavan tehtävän. Tämä mahdollistaa eriyttämisen oman vauhdin, taitotason ja keskittymiskyvyn mukaan.

• Lapsen mielenkiinto pysyy yllä
• Poistavat jonojen muodostumisen lähdössä.
• Jokainen voi lähteä maastoon lähes samaan aikaan, koska saavat kukin oman tehtävänsä.
• Harjoituksen päättää sopivalla hetkellä, eikä kukaan ole kovin kaukana.
• Lapsella on mahdollisuus saada palautetta aina keskusrastille tullessaan.

Muista, että lapsi ei jaksa toteuttaa suunnitelmallista suunnistusta kuin yhden tai muutaman rastivälin. Loppuradan voi keskittyä juoksemiseen tai luonnon tarkkailuun.

5. Työnjako ohjaajien kesken

Jakakaa tehtäviä harjoituksessa mukana olevien ohjaajien kesken. Anna selkeät ohjeet harjoituksen kulusta ennen harjoitusta siten, että ohjaajat tietävät roolinsa ja paikkansa harjoituksessa (osallistujan varjostaminen, pienryhmän ohjaaminen, rastilla opastaminen, lähettäminen, vastaanottaminen jne.) Sovi, kuka kirjaa maastoon lähtevät ja maastosta palaavat suunnistajat. Mieti myös, mitä tehtäviä lasten vanhemmilla on ja kerro niistä heille selkeästi.

Jos mahdollista, lähetä ohjaajille harjoituksen kartta nähtäväksi ennen harjoitusta. Isommat lapset voi soveltuvin osin ottaa mukaan harjoituksen suunnitteluun ja toteutukseen.

Sujuvasti toteutettu harjoitus varmistaa osallistujille paljon liikettä harjoituksen aikana, jolloin odottamista tai jonottamista tulee mahdollisimman vähän.

Sovi ennen harjoitusta ryhmän ohjaajien kanssa heidän tehtävänsä, jotta harjoituksen aikana ei tarvitse käyttää aikaa sopimiseen ja voitte keskittyä osallistujiin. Etukäteistiedottaminen harjoituksen aiheesta lisää myös ohjaajien osaamista, aktiivisuutta ja halua olla mukana. Pyydä lasten vanhempia avuksi järjestelyihin.

6. Tiedottaminen

Tiedota harjoituksen ajankohta ja paikka huolellisesti. Kerro myös, jos tarvitaan erityisvarusteita. Suunnittele, miten harjoituspaikalle opastetaan ja mieti paikoitusjärjestelyt.

7. Harjoituksen analyysi

Harjoitusta kannattaa arvioida jälkeenpäin. Arvioimalla omaa toimintaansa oppii aina paremmin tulevia tapahtumia varten.

Pyydä osallistujilta, eli lapsilta palautetta harjoituksesta. Harjoituksen jälkeen voivat ohjaajat keskustella harjoituksen toimivuudesta ja antaa toisilleen palautetta. Kysele, millaisia havaintoja ohjaajilla oli, missä tapahtui onnistumisia ja mitä tehtäisiin seuraavan kerran toisin.

Arvioi ainakin seuraavia asioita:

• Miten onnistuin? Kehittikö harjoitus (fyysinen/taidollinen/sosiaalinen osa-alue)? Oliko hauskaa?
• Mitä tavoittelin?  Miten harjoitus sitä palveli?
• Miten harjoitusta voisi jatkossa muunnella ja miten sitä voi muuttaa tilanteen mukaan?

Jokainen on erilainen ja oppii eri tavalla. Palaa tähän uudelleen ja uudelleen ja mieti, voitko muokata harjoitusta sopivaksi erilaisille lapsille.