Yli 13-vuotiaat

Valintavaiheeseen tukea ja monipuolisia virikkeitä

Koko ja kehityserot ovat suuret ja nuori tulee valintavaiheeseen urheiluharrastuksen kanssa. Innostuneisuutta suunnistuksen jatkumiseen harrastuksena tai kilpailijana voidaan tukea aktiivisella, osaavalla ja innostavalla seuravalmennuksella sekä muulla kaverisuhteita lujittavalla sosiaalisella toiminnalla.

  • Keskeistä laji- ja perusliikuntataitojen hallinta
  • Toiminnanohjausta kehittäminen (reitinvalinta, ennakointi, havainnointi, rastinotto)
  • Monipuolisia harjoituksia, kilpailuja eri matkoilla ja suunnistusmatkailua

Psyykkinen kehitys

Kannustusta ja sosiaalista tukea

Tässä ikävaiheessa tärkeintä nuorelle urheilijalle on kannustava
ympäristö (perhe, valmentajat, ystävät) ja mahdollisuus vaikuttaa
omaan urheilemiseensa motivaation ja kiinnostuksen suunnassa.

Sosiaalinen ympäristö ja tuki määräävät sen mihin nuori aikaansa haluaa käyttää. Urheilemisen ei tulisi vielä tässä iässä olla liian suunnitelmallista ja kurinalaista, vaan omaehtoista, hauskaa ja sosiaalista.

Yläkouluikä on murrosiän mahdollisuuksien ja haasteiden sävyttämää. Mielenkiinnon kohteet vaihtuvat taajaan, pituutta ja voimaa tulee lisää ja ystävien merkitys korostuu. Vanhemmilta ja valmentajilta vaaditaankin suurta osaamista, kärsivällisyyttä ja tunneälyä nuoren ohjaamiseen.

  • Tiedonhaluinen oivaltaja
  • Joukkue- ja ryhmähenki on tärkeä
  • Ryhmä ”helppo” hallita
  • Minän kriisit: minäkäsitys <> palaute
  • Kriittisyys itseään ja muita kohtaan kasvaa
  • Hieman vanhemmat nuoret ovat idoleina
  • Jännitys ja vauhti!

Liikunta

Monipuolista ominaisuuksien kehittämistä

Tämän ikäjakson aikana tärkeintä on harjoittelemaan oppiminen
ja vähittäinen siirtyminen suunnitelmallisen harjoittelun suuntaan monipuolisuutta ja omaehtoisuutta unohtamatta. Hyvä
fyysis-motorinen harjoittelu yläkouluikäisellä koostuu sopivasta
sekoituksesta kestävyysharjoittelua, suunnistusharjoittelua (sekä
maastossa että kuivaharjoituksina) että tukiharjoittelua.

Ikäjakson loppua kohti harjoitusten määrä nousee vähitellen yhteen
päivittäiseen harjoitukseen, viikonloppuisin harjoituksia voi toisinaan olla kaksikin päivässä. Liikuntaluokalla olevalle nuorelle päivittäinen toinen harjoituskerta voi kertyä tukiharjoituksista.

Yläkouluiässä tärkeintä onkin runsas kokonaisliikunnan määrä, monipuolisuus ja ominaisuuksista erityisesti ketteryys, liikkuvuus,
lihaskunto ja nopeusominaisuudet. Näiden ominaisuuksien kehittäminen on oltava ensisijaista sekä seuravalmennuksessa että henkilökohtaisessa valmennuksessa.

  • Koko ja kehityserot suuret, jolloin myös erilaisia tarpeita
  • Halu ja mahdollisuus kuntoilla / harrastaa / kilpailla?
  • Suorituskyvyn muutokset aikuistumisen kynnyksellä
    • Nuoren elimistö kaipaa tottumista uusiin ärsykkeisiin (lihakset, luut..)
    • Vammaherkkyys
    • Fyysisen suorituksen kapasiteetti paranee (kestävyys, palautuminen..)
  • Ravinto ja lepo tukee suorituskykyä
  • Monipuolista liikkumista
Tärkeimmät kestävyysharjoitukset
  • Suunnistusharjoitukset ja kilpailut (30-50% sprinttisuunnistusta)
  • Matalatehoinen harjoittelu eri liikuntamuotoja käyttäen, talvisin hiihtäen voi tehdä pitkiäkin harjoituksia
  • Vauhtileikittelytyyppiset harjoitukset erilaisilla alustoilla
  • Lyhyet (800m-5km) juoksu- ja hiihtokilpailut
Tärkeimmät tukiharjoitukset
  • Vaihtelevat kuntopiirit oman kehon painolla: keskivartalo, hyppelyt, ketteryys
  • Juoksutekniikka ja koordinaatioharjoitukset
  • Liikkuvuus ja kehonhallinta harjoitukset
  • Pallopelit

Suunnistus

Suunnistajaksi kasvaminen

  • Oleellisen erottaminen kartalta
  • Etäisyydet
  • Suunnassa kulku
  • Suunnistusajattelu: Suunnitelma, ennakointi, havainnointi
  • Reitinvalinnan kriteerit
  • Rastinoton systemaattisuus

Suoritustaso vaihtelee: Välillä onnistumisia, välillä epäonnistumisia

Kokenut 13-sarjaan siirtyvä suunnistaja osaa

  • karttamerkit
  • suunnata kartan
  • nähdä ja arvioida johdatteleviin kohteisiin perustuvia reitinvalintoja – lyhyt vai pitkä reitinvalinta, kulkukelpoisuuden arviointi
  • siirtyä lyhyitä matkoja johdattelevalta uralta toiselle
  • korkeuskäyrien perusteet (esim. korkein kohta, isot, selkeät ja jyrkät maaston muodot)
  • hyödyntää selkeitä oleellisia kohteita ennen rastia
  • edetä lyhyitä matkoja tarkkaan suunnistaen yksittäiseltä kohteelta toiselle
  • hyödyntää kompassiaan
13-vuotiaan taitotaso vaihtelee runsaasti. Myös taitavampien on hyvä suunnistaa välillä helpompia ja vauhdikkaampia ratoja, jotta juoksuvauhti ja suunnistustaito kovemmassa vauhdissa kehittyy.

Taitoharjoittelu

  • Suunnistusharjoitus tai -kilpailu 1-3 kertaa viikossa olosuhteiden salliessa
  • Kilpailu ja harjoittelu toisinaan myös uusissa ja erilaisissa maastotyypeissä
  • ”Kuivaharjoittelu” osana fyysistä harjoittelua sekä leikkien ja pelien muodossa

Alla kuvattujen taitojen hyvä hallinta mahdollistaa siirtymisen vaativammille radoille. Suuri osa 13-sarjan suunnistajista vielä harjoittelee näitä taitoja. Siksi ratojen laadinnassa tulee huomioida, että radat ja yksittäiset rastivälit tarjoavat eritasoisia elementtejä – onnistumista ja oppimista eri tasoisille suunnistajille.


Valmennus

Harrastukseen käytettävä aika on oltava suurelta osin nuoren
itsensä päätettävissä ja varsinkin tytöillä suorituskyky saattaa laskea kehon muuttuessa, mikä saattaa olla motivaation kannalta haasteellista.

Tyttöjen ja poikien kehitys tässä iässä on hyvin erilaista. 13-vuotias tyttö voi olla jo murrosiän jälkipuoliskolla, kun 15-vuotias poika saattaa olla vasta sen alussa. Tämä on tärkeää pitää mielessä sekä harjoittelua suunniteltaessa että lapsen tai nuoren psykososiaalista kehittymistä tarkastellessa.

Usein nuoren suunnistajan valmennuksesta vastaa isä tai äiti. Mikäli vanhempien osaaminen ei enää riitä, noin 15 vuoden iässä on hyvä pyrkiä löytämään henkilökohtainen valmentaja, joka vastaa harjoittelun suunnitelmallisuudesta ja kehittymisen seurannasta. Valmentajan ensisijainen tehtävä on kokonaisharjoittelun kontrollointi, ts. eri ominaisuuksien harjoittamisen, levon ja rasituksen suhde sekä arkiliikkumisen merkitys osana kokonaisuutta.

Huom!

Nuorten sarjoissa menestyvät usein taitavat suunnistajat ja fyysisen harjoittelun merkitys saattaa unohtua, mikäli urheilijan kehitystä peilataan vain suunnistustuloksiin. Tämä voi olla urheilijan pitkän tähtäimen kehittymisen kannalta erittäin haitallista. Kilpailutuloksiin ei siis tule tuijottaa liikaa!

Lue lisää Vauhtia! Taitoa! Kanttia!


Yhteenveto yli 13-vuotiaat

Kilpaileminen tulee osaksi harrastusta yksilöllisen kiinnostuksen mukaan. Lapsen kehitystasoon sopivissa kilpailuissa ja tapahtumissa lapset pääsevät haastamaan itsensä, kasvattamaan rohkeuttaan, näyttämään ja mittaamaan taitojaan sekä opettelemaan tunteiden käsittelemistä. Kaikille halukkaille tulisikin tarjota mahdollisuus kilpailemiseen – jos suinkin mahdollista, omalla tasollaan.

Kilpailemisesta innostuneille lapsille ja heidän perheilleen voi kilpailuja markkinoida mukavana tapana suunnistaa erilaisissa maastoissa sekä kivoina tapahtumina.