Tarkkuussuunnistus on suunnistuksen taitolaji, kartanlukukilpailu, jossa vältetään fyysisen suorituksen mittaamista. Tarkkuussuunnistusrata onkin laadittava siten, että se soveltuu kaikille liikuntakyvystä riippumatta.
Laji perustuu päättelytehtäviin, joissa kilpailijalta vaaditaan maaston havainnointikykyä ja korostunutta kartanlukutaitoa.
Tarkkuussuunnistusrata koostuu tehtävistä, joissa kilpailijan on ratkaistava, mikä maastoon asetetuista 1–6 rastilipusta on kartan ja rastinmääritteen osoittamassa paikassa vai onko mikään.
Kustakin oikeasta vastauksesta saa pisteen. Suunnistustaidon näkökulmasta normaalikilpailussa on kyse ylitarkasta kartanluvusta ja muutamista muista ratkaisustrategioista, joihin paneudutaan tarkemmin tuonnempana.
Kun suunnistuksen muissa lajeissa kilpailija pyrkii yleistämään suunnistustehtävän mahdollisimman yksinkertaiseksi parhaan etenemisnopeuden ylläpitämiseksi, tarkkuussuunnistuksen normaalikilpailussa kilpailija ratkaisee kartanlukutehtävän hyödyntäen kaikkea kartan informaatiota.
Normaalikilpailussa tarkkuussuunnistaja kulkee karttaan sallituksi merkityllä kulku-uralla, tähystää sieltä karttaan merkittyjä rastikohteita ja arvioi, mikä tehtävän rastilipuista on rastiympyrän keskipisteen ja rastimääritteen osoittamassa paikassa vai onko mikään. Jos mikään rastilipuista ei ole oikeassa paikassa, tehtävää kutsutaan nollarastiksi. Nollarastit ovat erityisen vaikeita, koska suunnistajan on varmistuttava siitä, että oikeassa paikassa ei ole rastilippua tai että oikea paikka ei yksinkertaisesti voi näkyä uralle.
Tarkkuussuunnistuksessa ratamestari pyrkii testaamaan kilpailijoiden kartanlukua monipuolisesti sijoittamalla rastitehtäviä erilaisille kartanlukukohteille hyödyntäen niin pintakuvioita, kivikoita kuin kasvillisuuskuvioitakin.
Näitä erilaisia kartanlukukohteita hyödyntäen tarkkuussuunnistajat käyttävät tehtävien ratkaisuun esimerkiksi seuraavia ratkaisumenetelmiä:
- Lähikohteet: Näenkö kaikki rastiympyrässä olevat kartanlukukohteet, onko jokin rastilipuista oikein suhteessa näihin kohteisiin?
- Etäisyydet: Onko joidenkin rastilippujen etäisyys oikea suhteessa ympäröiviin kartanlukukohteisiin?
- Korkeustaso: Onko rastilippu loogisella korkeudella suhteessa näkemiini kartanlukukohteisiin?
- Linjat: Voidaanko joidenkin rastiympyrän lähistön karttamerkkien kautta piirtää linja, joka kulkee rastiympyrän keskipisteen kautta? Jos paikannan nämä kohteet maastosta, onko jokin rastilipuista niiden osoittamalla linjalla?
- Kompassi: Ovatko jotkin rastilipuista oikeassa suunnassa?
Kartan yleistyksen ja kartan virheiden vuoksi ei ole tavatonta, etteikö työpöydällä yksiselitteiseltä vaikuttavaan tehtävään voisi löytyä väärään ratkaisuun johtavia sinänsä valideja ratkaisuperusteita. Ratamestarin on tehtäviä tarkastettaessa hyväksyttävä kilpailutehtäväksi ainoastaan tehtäviä, joissa kaikki validit ratkaisumenetelmät osoittavat samaan (oikeaan) vastaukseen.
Tehtäviä tarkistettaessa kokeneen valvojan panos on korvaamaton.
Seuraavassa kuvassa on esimerkkejä, kuinka ratamestarin tulee huomioida edellä mainitut tavanomaiset ratkaisumenetelmät ratasuunnittelussa. Huomaa, että esimerkit ovat ohjeellisia. Usein vaikeiksi rasteiksi osoittautuvat sellaiset, joissa kilpailijat ovat keksineet jonkin oman ratkaisuperusteen, jota ratamestari ei ole huomannut ajatella.
Perinteisessä tarkkuussuunnistuksessa kilpailun tuloksen määrää oikein ratkaistujen tehtävien lukumäärä eli pisteet. Tasapisteisiin päätyneiden kilpailijoiden paremmuusjärjestys ratkaistaan aikarastin tai aikarastien suoritusajan perusteella.
Tarkkuussuunnistus järjestetään yleensä sprinttisuunnistuskartan kuvausohjeen mukaisella tarkkuussuunnistuskartalla, jossa kohteiden sijainti- ja muototarkkuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota, mutta myös suurennettua ja täydennettyä suunnistuskarttaa käytetään, ellei parempaa ole käytettävissä. Tehtävät ratkaistaan pyörätuolillakin kuljettavissa olevalta kulku-uralta katsellen. Kartanlukutaidon lisäksi suorituksen hallinnalla (ajankäyttö, ratkaisujärjestys ja -tekniikka) varsin paljon merkitystä. Tarkkuussuunnistus on lajina erityisen ankara sikäli, että tehtyä virhettä ei pysty kompensoimaan mitenkään, esimerkiksi lisätyllä juoksunopeudella. Suorituksen hallinta korostuu erityisesti normaalikilpailun aikarasteilla ja tempossa, joissa tehtävän ratkaisemiseen käytetty suoritusaika mitataan. Tällöin kilpailija joutuu punnitsemaan toisaalta virheestä määrättävää sakkoa, toisaalta ajan kulumista.