1.2.1.SHP Kartanlukutehtävät

Suurin osa ”tavallisista” rastiväleistä on kartanlukuvälejä, rastivälejä, joilla edetään karttaa lukien. Kartanlukuvälillä eteneminen tapahtuu yleensä rastiväliviivan tuntumassa kartan yksityiskohtia seuraten. Jonkin rastivälin luokitteleminen kartanlukuväliksi on oikeastaan hivenen erikoista, sillä oikeastaan kaikki suunnistusradan rastivälit (pakollisia viitoituksia lukuun ottamatta) ovat kartanlukuvälejä. Kartanlukutehtävän suunnittelu onkin siis sinänsä äärettömän helppoa, koska siirtyminen pisteestä A pisteeseen B yleensä edellyttää kartanlukutaitoa.

Pyörä- ja hiihtosuunnistuksessa kartanlukutehtävät ovat yksinkertaisempia kartan ollessa pelkistetympi, mutta toisaalta etenemisnopeuksin on tällöin suurempi. Kartanlukutehtävät sijoittuvat yleensä tiheän uraston alueelle.

Kokemattoman ratamestarin yleisin harhakäsitys on, että suunnistus on rastien etsimistä. Olennaista kuitenkin on, että rastipisteen sijasta koko rastivälille olisi hyvä saada mielekästä tekemistä, luettavaa. Kartanlukuvälin päässä oleva rasti ei saisi olla yksittäinen pieni tai epämääräinen kohde alueella, jolla kartassa ei ole mitään muuta rastin luokse johdattavaa sisältöä, koska rastit tulisi pääosin löytää karttaa lukemalla.

Samasta syystä rastilipun olisi oltava havaittavissa saavuttaessa rastinmääritteen mukaiseen pisteeseen, mutta toisaalta sen ei kannata näkyä liiankaan kauas (rastilipun sijoittamisesta ks. 4.10). Niin sanotuilla bingorasteillakin on oma tehtävänsä suunnassakulku- ja matkanmittaustaidon testaamisessa (ks. 1.1.3), mutta näitä harvemmin käytetään.

Vihreällä ja / tai köyhällä alueella olevat rastit eivät ole pitkään aikaan olleet arvostettuja, koska ne mittaavat vähemmän kartanlukutaitoa ja niiden löytäminen saattoi olla sattumanvaraista, kun kartat olivat aiemmin huonompia. Toisaalta myös erilaisilla maastopohjilla etenemisen ja eri suunnistusstrategioiden käyttäminen tulisi kuulua suunnistajan taitorepertuaariin. Kansainvälisiin kilpailuihin on viime vuosina alkanut ilmestyä myös tämäntyyppisiä rastivälejä.

Kartanlukuväli on haastavimmillaan peitteisessä maastossa, jossa on paljon kohteita. Kun rastivälillä on useita samankaltaisia kohteita, pieni harhautuminen johtaa samaistamisvirheeseen. Rinnerasteja pidetään erityisen vaativina, ja rinnesuunnistus on vaikeinta, kun rinteessä edetään vinottain. Vaikka ikäsarjoissa käytetäänkin karttana nykyisin usein 1:7 500-suurennosta, vanhimpien sarjojen heikentynyt näkökyky olisi myös hyvä huomioida ja välttää aivan monimutkaisimpia kartanlukutehtäviä.

Lapsilla rastipisteinä on suotavaa käyttää monenlaisia kartan kohteita, jotta karttamerkkien ja rastinmääritteiden tuntemus kehittyisi. Kuntosuunnistuksissa rasteilla voi olla muitakin kuin taidollisia funktioita, ratamestari voi esimerkiksi esitellä vaikuttavia näköaloja tai hauskoja kiviä.

Suunnistusradat perinteisesti alkavat kartanlukuvälillä, jotta suunnistaja voi tutustua kartoittajan käsialaan.