1.2.1.T Tarkkuussuunnistuksen kartanlukutehtävät

Tavalliset tehtävät

Tarkkuussuunnistustehtäviä ja tarkkuussuunnistusratoja voidaan laatia eri taitotasoille sopiviksi, joista eliittitaso on vaativin. Tässä keskitytään erityisesti E-tason tehtävien laadintaan, mutta monet ohjeet pätevät helpommissakin tehtävissä.

Suunnistusliiton tarkkuussuunnistusryhmä on laatinut erityisohjeet alemman taitotason / lasten ja nuorten ratojen laatimisen tueksi.

Eliittitason tehtävien tulisi mitata maaston- ja kartanlukutaitoja monipuolisesti ja mahdollisimman korkealla tasolla. Jotta tämä onnistuisi, tehtävien tulee olla selkeitä ja oikeiden ratkaisujen on oltava johdettavissa jostakin. Tehtävistä on helppo tehdä vaikeita jättämällä ne epäselviksi ja epäoikeudenmukaiseksi niin, että vastaaminen on osittain arvaamista. Huomattavasti vaikeampaa on tehdä tehtäviä, jotka ovat sekä selkeitä että vaikeita ja joissa oikean vastauksen löytäminen vaatii useiden havainnoitujen tietojen yhtäaikaista analysointia ja loogista ajattelua. Koska maastoalue on usein varsin rajallinen, myös aineksia rataan on rajallisemmin käytettävissä kuin tavallista metsäsuunnistuskilpailua järjestettävissä. Radat suunnitellaankin usein pitkälti maaston tarjoamien antimien pohjalta.

Tarkkuussuunnistuksen rastinmääritteissä ilmaistaan sarakkeessa B, montako rastilippua tehtävään kuuluu. Esimerkiksi tehtävässä A-B on kaksi rastilippua (liput A ja B). Jos kumpikaan rastilippu ei ole kartan ja rastinmääritteen osoittamassa paikassa, vaihtoehtona voi olla myös Z. Kaikkien tehtävän rastilippujen on näyttävä ratkaisupaalulta ja niiden identiteetti (ts. monesko rastilippu vasemmalta on kyseessä eli onko kyseessä A, B, C, D, E vai F) määritetään ratkaisupaalulta katsottuna. Tehtävän ratkaisemiseksi on usein liikuttava uralla paljon laajemminkin. Liput ja tehtävän ratkaisemiseksi tarvittavat kohteet oltava havaittavissa 75 cm korkeudelta eli pyörätuolista. Rastilippujen identiteetti (A,B,C jne.) ei selkeyssyistä saa vaihtua, kun katselutolpalta siirrytään puoli metriä oikealle tai vasemmalle, eli rastiliput eivät saa olla niin tiukassa kulmassa katselutolppaan ja toisiinsa nähden. Rastilippuja kuuluu näkyä paalulta täsmälleen oikea määrä: jos katselutolpalle näkyy toisen tehtävän lippuja, lisätään rastinmääritteeseen kirjaimia tai rajataan ylimääräiset rastiliput ulos tehtävästä sektorinauhalla.

Rastipisteen käsite on tarkkuussuunnistuksessa tavallista suunnistusta laveampi. Tarkkuussuunnistuksessa voidaan esimerkiksi käyttää rastipisteenä kahden kohteen väliä sellaisessakin tapauksessa, jossa kohteet ovat etäämpänä toisistaan mutta kuitenkin rastiympyrässä. Kohteet voivat olla myös monimuotoisempia verrattuna siihen, miten määritettä väli käytetään suunnistuksessa. On sovittu, että käytettäessä määritettä väli, oikean rastilipun paikka on kyseisten kohteiden lähimpien osien välissä ja kyseisen lyhimmän etäisyyden väliin kuvitellun janan keskipisteessä. Myös korkeuskäyrien määrittämissä tehtävissä tehtävien kirjo on runsaampi, näistä voit lukea lisää tarkkuussuunnistuksen teknisestä ohjeesta.

Aikarastitehtävät

Aikarastitehtävät on suunniteltava siten, että ne ovat ratkaistavissa aikarastituolista käsin eli kaikkien ratkaisuun vaikuttavien seikkojen on oltava nähtävissä tuolista. Toisaalta erityisesti arvokilpailutasolla on pyrittävä siihen, ettei aikarastille tuleva suunnistaja hyödy asioista, joita hän mahdollisesti näkee siirtyessään odotuspaikalta aikarastin suorituspaikalle. Tällä tavoitellaan yhdenvertaisuutta helposti ja vaivalloisesti liikkuvien välille.

Aikarastiasemat suunnitellaankin usein paikkoihin, joissa näkyvyys odotuspaikalla on rajoitettu, esimerkiksi rakennusten väleihin tai metsäteiden päihin. Odotuspaikan liiallista näkyvyyttä voidaan peittää myös mm. mainosbanderolleilla, lipuilla tai vaikkapa pakettiautolla.

Aikarastin tarkoituksena on mitata kilpailijan nopeutta ratkaisun tekemisessä, joten se ei saa olla liian vaikea, muttei myöskään liian helppo. Aikarastiaseman toiminta määrittää lähdön keston, sillä kilpailijat suorittavat aikarastit yksi kerrallaan peränjälkeen. Kilpailun läpiviennin kannalta on eduksi, jos kilpailijat voivat jonottaa aikarastille pääsyä hyvin lähellä ja siirtymä aikarastille tullessa on helppo.

Kilpailijan näkymä pre-O:n aikarastiasemalta. Kilpailijat ratkaisee alla olevien karttojen kartanlukutehtävät yksi kerrallaan järjestyksessä ensimmäisestä aloittaen. Seuraavan kartan saa kääntää esiin kun vastaus edelliseen tehtävään on annettu.

Tarkkuussuunnistuksen aikarastilla kilpailija ratkaisee kartanlukutehtäviä toimitsijan osoittamassa paikassa. Toimitsija ojentaa kilpailijalla karttanipun ja kilpailija ratkaisee tehtävät yksi kerrallaan. Toimitsija mittaa suoritukseen käytetyn ajan ja kirjaa ylös kilpailijan vastaukset.

Aikarastilla kilpailija istutetaan tuolille, josta hän näkee viisi tai yleisemmin kuusi rastilippua. Aikarastikartat, joissa on yksi rastiympyrä kussakin, ovat päällekkäin joko sidottuna aikarastivihkona tai sitomattomina. Kilpailijalle annetaan aikarastin karttanippu, ja kun toimitsija käynnistää kellon, kilpailija ratkaisee järjestyksessä kunkin kartan kartanlukutehtävän. Aikarastikarttoja voi luontevasti olla 3-5 kappaletta, etenkin tempossa karttoja on usein 5, kun nollavastauksetkin ovat mahdollisia.  Kaikki kartat on suunnastettu aikarastituolin ja rastilippujen välisten linjojen keskiarvojen perusteella valittuun katselusuuntaan.

Normaalikilpailun ja tempon aikarastit eroavat toisistaan nollarastien osalta. Tempo-kilpailussa nollarastit ovat aikarasteilla mahdollisia, mutta normaalikilpailussa tehtävän vastaus on aina rastilippu.

Ensimmäinen aikarastikartta on usein erityisasemassa, sillä suunnistaja käyttää sitä selvittääkseen sijaintinsa. Klassinen “temppu” tempokilpailussa on valita ensimmäinen tehtävä siten, että kartalla on jokin toinen samankaltainen paikka, johon rasti on piirretty, ja aikarastituoli ei ole lähelläkään tätä paikkaa. Tällöin suunnistaja joutuu varmistelemaan useita kartan kohteita todetakseen, ettei ole kartan osoittamassa paikassa vaan jossakin muualla. On kuitenkin muistettava, että aikarastiaseman suorituspaikan on oltava nähtävissä kaikissa tehtäväkartoissa. Muissa aseman tehtävissä voidaan esimerkiksi pyrkiä aiheuttamaan suunnistajalle samaistamisvirhe niin, että lippu on toisessa kartoitetussa kohteessa tai kartoittamattomassa kohteessa. Rastilippuja voidaan myös sijoittaa eri syvyyksiin katsojaan nähden siten, että katsojan on hankala hahmottaa lippujen identiteettejä: esimerkiksi kaukana oleva B-lippu ja lähellä oleva C-lippu saattavat aiheuttaa tunteen siitä, että C onkin B. Myöhemmissä tehtävissä on vähemmän käyttämättömiä lippuja ja paikka on tuttu, jolloin tehtävät helpottuvat ja vastaaminen yleensä nopeutuu. Toisaalta kilpailijaa voidaan myös hämmentää kysymällä samaa kohdetta uudelleen tai saman kohteen eri sivua, jolloin kilpailija saattaa jäädä miettimään, vastasiko aiemmin väärin.

Rastinmääritetehtävät

Varsinaisten kartanlukutehtävien lisäksi tarkkuussuunnistuksessa on tehtäviä, joilla testataan joko rastinmääritteiden lukemista tai rastinmääritesääntöjen sisällön tuntemusta. Näiden osuus on ollut Suomessa laskussa viime vuosikymmenellä – nykyään suositaan tehtäviä, jotka ovat ratkaistavissa rastiympyrän keskipisteen perusteella. Kun pistemäisessä kohteessa (esim. kivi tai puu) rastiympyrä kohdistetaan pistemäisen kohteen keskelle, voidaan tarkkuussuunnistuksessa kysyä mitä kohteen sivua tahansa ja koetella näin tarkkuutta myös rastinmääritteiden lukemisessa. Rastinmääritesääntöjen tuntemuksesta taas on kyse esimerkiksi kysyttäessä satulaa, joka tarkoittaa aina satulan alinta kohtaa, ei sen keskiosaa. Lajin luonteen mukaisesti rastimääritteiden merkitykset ovat muita suunnistuksen lajeja eksaktimmat. Rastimääritteistä ja niiden käytöstä tarkkuussuunnistuksessa löydät lisätietoa Tarkkuussuunnistuksen teknisestä ohjeesta (liite).

Nollatoleranssi

Viime vuosina Suomessa kilpailuihin on tuotu nollatoleranssin käsite, jolla tarkoitetaan sitä, minkä verran rastilippu voi olla väärässä paikassa ilman, että tehtävään kuuluu vastata Z (zero eli nolla). Epäselvien nollarastien aiheuttamia valituksia voidaan välttää julkaisemalla kilpailuohjeessa nollarastin määritelmä esimerkiksi näin: “Nollarasteilla lähin rastilippu on yli 5 metriä rastiympyrän keskipisteen osoittamasta sijainnista, toisella kartoitetulla kohteella tai vähintään 135 astetta pistemäiseen kohteen väärällä sivulla.” Huomaa, ettei nollarastin määritelmä kuitenkaan tarkoita sitä, ettei 5 metrin ympyrässä rastikohteen ympärillä voi olla useitakin rastilippuja, joista jokin on oikea vastaus: kyse on ainoastaan ratamestarin antamasta takuusta sille, ettei radalla ole liian tarkkoja nollarasteja. Nollatoleranssin ilmoittaminen on toistaiseksi ratamestarin harkinnassa oleva asia, mutta se parantaa tapahtuman laatua.