1.2.2.SHP Reitinvalintatehtävät

Periaatteessa mikä tahansa rastiväli voi olla myös reitinvalintaväli, koska jokaisella rastivälillä suunnistajan on ratkaista, mitä reittiä hän rastille haluaa edetä. Suunnistuksen kartanlukuvälitkin ovat usein täynnä mikroreitinvalintaa, jossa ratkaistaan, miltä puolelta jyrkännettä tai kukkulaa edeltään. Yleisimmin reitinvalintaväliksi kutsutaan kuitenkin sellaista rastiväliä, jossa on ainakin yksi suoraa toteutusta pitempi mutta toteutukseltaan nopeampi reitinvalintavaihtoehto. Jokainen reitinvalintatehtävä on toki samalla myös kartanlukutehtävä, koska valittu reitti pitää toteuttaakin.

Pyöräsuunnistuksessa ja hiihtosuunnistuksessa oikeastaan lähes kaikki rastivälit ovat jonkintasoisia reitinvalintavälejä, sillä suoraa etenemismahdollisuutta ei yleensä ole. Molemmat lajit pohjautuvat nopeimman uran valintaan, jossa suunnistajan on kiinnitettävä huomiota uran edettävyyteen, kierron pituuteen ja korkeuseroihin. Erityisesti hiihtosuunnistuksessa, jossa urasto tehdään tapahtumaa varten ja jossa rasti voidaan sijoittaa mihin tahansa pisteeseen hiihtouralla, ratamestari pystyy varsin vapaasti tuottamaan hyviä reitinvalintavälejä. Hyvä rastiväli tarjoaa monia erilaisia toteutusvaihtoehtoja ja mahdollisimman monta tekijää, jotka vaikuttavat valintaan. Lisäksi se tarjoaa erityyppisille osallistujille mahdollisuuden hyödyntää omia vahvuuksia.

Myös sprinttisuunnistuksessa pyritään suureen reitinvalintavälien ja reitinvalintavaihtoehtojen määrään. Suunnistuksessa sprinttiradoilla reitinvalinnat syntyvät kuitenkin ikään kuin peilikuvana pyörä- ja hiihtosuunnistukseen nähden siten, että sprinttisuunnistuksessa suunnistajan reitille sijoitellaan esteitä, jotka yleisimmin ovat rakennuksia tai aitoja.

Sekä sprinttisuunnistuksessa että hiihto- ja pyöräsuunnistuksessa reitinvalintoja voidaan tuottaa myös keinotekoisesti erilaisia kiellettyjä alueita käyttämällä, kun taas metsässä jalan suoritettavassa suunnistuksessa keinotekoisen kielletyn alueen valvominen saattaa usein osoittautua työlääksi.

Keinotekoisten reitinvalintavälien erityistapaus ovat lasten juontosuunnistukset (RR ja TR), jossa viitoitusta käyttämällä luodaan radalle reitinvalintavaihtoehtoja. Rastireitillä viitoitettu reitti on usein optimireittiä pitempi, jolloin lyhyempää reitinvalintaa kutsutaan oikaisuksi.

Suunnistuslajista riippumatta hyvän reitinvalintavälin piirteisiin kuuluu se, että reitinvalintavaihtoehtoja voi olla monia ja päävaihtoehdot voivat edelleen haarautua alavaihtoehdoiksi. Reitinvalintavälit ovat usein pitkähköjä, mutta reitinvalintaväli voi toisaalta olla hyvin lyhytkin. 


Nopein reitti voi vaihdella jopa yksilöllisesti suunnistajan kunnon ja taitotason mukaan, sillä suunnistaja voi olla tottunut maantiejuoksuun tai suunnistajan kartanlukutaidoissa voi olla puutteita. Maastopohjan juostavuuden ja reitinvalinnan pituuden lisäksi on huomioitava myös esimerkiksi rastinoton helppous tai vaikeus eri reitinvalintoja käytettäessä sekä mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi pitkiä tiekiertoja tulevien rastivälien ratkaisujen suunnitteluaikana.

Erityisesti sellaisissa maastoissa, joissa on merkittäviä korkeuseroja, ratamestarien kannattaisi nykyistä useammin tarjota reitinvalintavälejä, joilla valintoja tehtäessä suunnistajan olisi kiinnitettävä huomiota noususummaan eri vaihtoehdoissa, sillä monissa muissa suunnistusmaissa (mm. Norja ja Keski-Euroopan maat) korkeuseroja on enemmän ja tämäntyyppiset tehtävät valmentaisivat esim. arvokilpailuihin näissä maissa.

Aiemmin joissakin ratamestarin oppaissa on katsottu, että kiertävän reitinvalinnan tulisi olla suoraa toteutusta hitaampi ilman ”korotettua juoksunopeutta”. Lajin monipuolisuuden näkökulmasta olisi kuitenkin luontevaa, että myös kiertävän reitinvalinnan tekeminen katsottaisiin osaksi suunnistustaidon kokonaisuutta. Joillakin reitinvalintaväleillä nopein reitti saattaa siis olla kiertävä, joillakin suorempi, ja osaavan suunnistajan olisi kyettävä erottamaan omille fyysisille ominaisuuksilleen ja omalle osaamistasolleen optimaalinen reitinvalinta. Laadukkaan tapahtuman järjestäjä voi vain harvoin tarjota liikaa reitinvalintatehtäviä.

Joillakin reitinvalintaväleillä nopein reitti saattaa olla kiertävä, joillakin suorempi ja suunnistajan on kyettävä valitsemaan itselleen optimaalinen vaihtoehto.

Aloittelijoiden ja kuntoilijoiden reitinvalintataidon kehittämiseksi kuntosuunnistuksissa olisi toisinaan hyvä olla tarjolla myös varsin ilmeisiä reitinvalintoja.

Erilaisia reitinvalintavälejä ja niiden reitinvalintavaihtoehtoja on analysoitu mm. Suunnistaja-lehden palstalla Ratamestarin erikoinen. Ratamestari voi myös tutkia käytettyjä reitinvalintoja Reittihärvelistä ja World of O:sta ja arvioida niiden suotuisuutta. Erityisesti arvokilpailun ratoja suunniteltaessa rastivälin eri reitinvalintoja on suotavaa testata niin, että samantasoiset henkilöt juoksevat eri reitinvalintavaihtoehtoja.