1.2.4 Suorituksen hallinnan tehtävät

Suunnistusrata on rastiväleistä koostuva kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa. Ratamestari ryhmittelee erilaisia tehtäviä samalle radalle ja haastaa näin suunnistajan ”toiminnan ohjausta”, suorituksen hallintaa. Monipuolisella radalla tarjotaan siis eriluonteisia ja -pituisia rastivälejä, erilaisia maastopohjia ja esimerkiksi etenemistä niin rinteen suuntaisesti kuin viistoonkin.

Kokonaisuuden kannalta yksittäinen helppokin rastiväli voi vaikuttaa radan rytmitykseen siten, että sitä seuraavilla rastiväleillä virheet lisääntyvät, kun keskittyminen on herpaantunut ja vauhti kasvanut. Suorituksen hallinta on suunnistuksen kuninkuuslaji.

Yksinkertaisimmillaan suunnistaja voi suorittaa rataa rastiväli kerrallaan, jopa edellä kuvatulla tavalla kivi tai uran risteys kerrallaan, pisteestä pisteeseen. Vauhdikkaissa kilpailuissa huippusuunnistaja joutuu kuitenkin hyödyntämään kaiken käytettävissä olevan ajan, jolloin kilpailija jo etukäteen pyrkii lukemaan tulevia rastivälejä joko pakollisten viitoitusten aikana tai sellaisissa kohdissa, joissa on yksinkertaisempaa luettavaa. Ennakkolukemisen merkitys korostuu erityisesti sprinttisuunnistuksessa ja viestisuunnistuksessa. Rataa ”rakennettaessa” ratamestarin onkin arvioitava, missä määrin ennakkolukemiseen annetaan mahdollisuuksia ja missä määrin suunnistajaa ”häiritään” kuormittavilla tehtävillä niin, ettei ennakkoon lukeminen onnistu. Epäonnistuminen ennakkoon lukemisessa johtaa joskus myös siihen, että kilpailija luulee olevansa eri rastivälillä kuin millä hän oikeasti on.

Fiskarin SM-pitkän matkan rata (2019) on klassinen esimerkki radasta, jossa eripituiset rastivälit pakottavat suunnistajan muuttamaan rytmiään radan eri osissa.

Oulun SM-sprinttiradassa (2018) pitkän rastivälin edelle on tuotu lyhyitä rastivälejä, jotka hankaloittavat pitkän välin ennakkosuunnittelua.

Yhteislähtökilpailuissa erilaiset hajonnat ovat myös osa suorituksen hallintaa. Suunnistajan on pystyttävä tunnistamaan, milloin hajonta vaihtuu eli milloin suunnistajan on eriydyttävä mahdollisesti väärään suuntaan etenevästä ryhmästä. Perhoshajontoja käytettäessä suunnistaja näkee muutkin hajonnat kartallaan ja voi päätellä, miten niitä käytetään, mutta erityisesti aloittelevalla suunnistajalla perhoshajonnan kiertäminen oikeassa järjestyksessä voi vaatia erityistä keskittymistä.

Suorituksen hallinnan tai strategisen suunnistuksen erityistapauksia ovat partiosuunnistus, rastijahti ja Suunnistusliiton toiminnan ulkopuolelle jäävä rogaining, joissa rastien kiertojärjestys on ainakin osittain vapaa. Partiosuunnistus haastaa erityisesti partion johtajaa, joka jakaa rastit muille jäsenille. Rastijahdissa taas suunnistaja voi reitinvalintamahdollisuuksien ja rastinoton helppouden perusteella valita, missä järjestyksessä kiertää kolmen rastin ryhmän. Rogainingissa suunnistajan on hallittava oma kuntonsa ja tekniikkansa ja arvioitava, mitkä rastit hän ehtii rajatussa ajassa kiertää.

Myös tarkkuussuunnistuksessa suorituksen hallinta on keskeinen elementti, vaikkei rasteista muodostukaan samanlaista kokonaisuutta kuin muissa suunnistuslajeissa. Jokainen tehtävä on pisteiden menettämisen uhalla ratkaistava keskittyneesti ja oikein. Kestoltaan kahta tuntia lähenevä normaalikilpailu on 20‒30 tehtävällään suorituksen hallinnan kestävyyslaji, jossa kartanlukutyöskentelyllä on maksimiaika, jonka puitteissa on tavoiteltava suurinta mahdollista tarkkuutta. Normaalikilpailun aikarasteilla ja aikarastikilpailussa eli tempossa suorituksen intensiteetti vaihtelee odottelusta varsinaiseen aikarastin suorittamiseen, johon huipuilla saattaa mennä alle 10 sekuntia.