1.2.6.P Pyöräsuunnistusradan suunnittelemisesta

Ratoja suunnitellessa käy usein niin, että löytää hyviä ja monivaihtoehtoisia rastivälejä, mutta niiden yhdistäminen radaksi tuntuu hankalalta.

Silloin on hyvä muistaa, että pyöräsuunnistuksessa ei isommin haittaa, vaikka tarjottavana olisikin osin helppoja välejä. Ensinnäkään ajaja ei ennakolta tiedä, mikä on helppo väli.  Tällaista ”helppoa” väliä tarkastellessaan hän kuitenkin miettii, että onko tässä jokin muukin vaihtoehto – usein ajatuksella, että tähän täytyy olla “koira haudattuna”.

Koska pienellä rastipisteen siirrolla voidaan helposti vaikuttaa pyöräsuunnistajan reitinvalintaan, rastipisteen siirtoa voidaan käyttää hyväksi myös silloin, kun normaalisuunnistuksessa käytettäisiin viitoitusta. Jos esimerkiksi halutaan, että kilpailijat eivät mene jollekin asuinalueelle ajamaan, niin asuinalueen ohi voidaan laatia rastiväli, jossa ainakin valtaosa valitsee alueen kiertävän reitin, eikä erillistä viitoitusta tai kiellettyä aluetta tarvita. Jos jokin alue on kokonaan kielletty, on toki syytä käyttää kielletyn alueen merkintöjä tai pakollista viitoitusta.

Pyöräsuunnistusrastien sijoittelu

Rastien sijoittelu poikkeaa suunnistuksesta selvästi sen vuoksi, että rastipisteen ei tarvitse olla kartan kohde. Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että rasti voisi olla väärässä paikassa, mutta oikean sijainnin määrittämiseen tulee käyttää muita keinoja, esim. matkan mittaamista tai rastipisteeseen näkyviä kartan kohteita ja niiden välisiä linjoja. Myös GPS-paikannusta on hyödyllistä käyttää ratamestarityön apuna.

Rastipisteen ei tarvitse olla kartan kohde.

Koska pyöräsuunnistuksessa käytetään yleensä kosketusvapaata leimausta, vauhdikas leimaaminen on huomioitava ratasuunnittelussa. Jo reitinvalintaa tehdessään suunnistaja pyrkii valitsemaan reittinsä niin, että rastin läpi voi ajaa pysähtymättä.

Alamäki

Rastin sijoittamista jyrkkään alamäkeen tulee välttää useiden riskitekijöiden vuoksi. Ensinnäkin leimatessa ajaja joutuu keskittymään ajamisen sijaan leimaamiseen. Jos leimaaminen ei vauhdissa onnistu, sitä seuraa jarrutus ja palaaminen takaisin rastille, jota voi lähestyä jo taas seuraava leimaamiseen keskittyvä ajaja, jolloin onnettomuusriski tuplaantuu.

Lisäksi joillakin pyöräsuunnistajillakin on tapana pysähtyä rastin läheisyyteen tutkimaan seuraavaa rastiväliä. Tällainen paikallaan oleva ajaja mäessä on yleensä myös riskitekijä.

Vaikeasti ajettava kohta

Samoin kuin jyrkkiä alamäkiä, niin myös vaikeasti ajettavia kohtia, kuten kivikkoja, tulisi välttää rastin sijoituspaikkoina. Usein vaikeammankin kohdan pystyisi ajamaan läpi vauhdin säilyessä, mutta kun pyörällä joutuu pysähtymään, jatkaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Lähekkäiset rastit

Urasuunnistuksessa risteyksillä on keskeinen merkitys kartanluvussa. Tämän vuoksi kahden risteyksen väliseen yhtenäiseen uraan ei tule sijoittaa kuin yksi rasti. Useampi rasti voidaan laittaa yhdelle uralle vain, jos väli on huomattavan pitkä ja rastit sijaitsevat selkeästi eri päissä uraa. Kaksi rastia samalla uralla on enemmänkin suunnistajan koodinlukuharjoitus kuin suunnistustehtävä. Tällaiset rastit ovat vuosien varrella aiheuttaneet aivan liikaa hylkäyksiä.

Tarkka sijoittaminen maastoon

Mikäli rastivälillä on selkeästi vähintään kaksi eri reitinvalintavaihtoehtoa, joissa rastille saavutaan eri puolilta, niin rasti tulee sijoittaa erittäin tarkasti oikeaan kohtaan. Vaatimus on helppo ymmärtää miettimällä vaikkapa tilannetta, jossa rastit ovat neliön vastakkaisissa nurkissa. Jos vastakkainen rasti ei ole täsmälleen oikeassa paikassa, niin toinen kierroista häviää, vaikka kartan mukaan olisi täysin sama, kumman kierroista valitsee.