1.4.3 Pitkät reitinvalintavälit ja radan luonne

Myös maastonkäyttö vaikuttaa jonoutumiseen. Lyhyillä rastiväleillä tehdään enemmän virheitä suhteessa matkaan ja etenemisnopeus hidastuu, jolloin “selät” tulevat herkemmin näkyviin.  Jonoutumisen välttämiseksi radan alkuosaa ei yleensä kannata kuormittaa suurella määrällä lyhyitä, vaativia välejä. Näillä perässätulija hyötyy suhteellisesti eniten, eikä seurattava pysty karkaamaan kovin helposti.

Jonoutumisen välttämiseksi radan alkuosaa ei yleensä kannata kuormittaa suurella määrällä lyhyitä, vaativia välejä.

Paljon vaihtoehtoja sisältävillä reitinvalintaväleillä suunnistajat saattavat ohittaa toisensa toisistaan tietämättä, jolloin peesausmahdollisuutta ei synny. Parhailla reitinvalintaväleillä vaihtoehtojen sisällä on alivaihtoehtoja (ks. 1.2.2.SHP). Toisaalta pitkillä rastiväleillä syntyvät erot eri reitinvalintojen välillä ovat joskus niin pienet, että peesaushyöty (metsäsuunnistuksessa noin 6 %, hiihto- ja pyöräsuunnistuksessa mahdollisesti suurempikin) riittää korvaamaan huonomman reitinvalinnan aiheuttaman tappion. Hyvä pitkä rastiväli menee siis osittain hukkaan, jos kilpailijat on “sumputettu” ryhmäksi jo ennen sitä. Myöhemminkin reitinvalintaväli mahdollistaa toki yksilölliset valinnat ja karkaamisen, jos seuraaja päättää hylätä seurattavan tämän tekemän reitinvalinnan takia.