1.4.8 Viestihajonnat eli hajonnalliset lenkit

Viestissä ja yhden hengen viestissä erilaisia hajontamenetelmiä käyttäen voidaan tuottaa suuri määrä erilaisia reittivaihtoehtoja ja hajottaa kilpailijoita siten hyvin laajasti. Toisaalta maastossa on samanaikaisesti paljon suunnistajia, mikä voi helpottaa ryhmäytymistä ja yhteisten rastien löytämistä. Viestihajontamenetelmiä voi käyttää myös väliaikalähtökilpailussa (“hajonnalliset silmukat”, vrt. 1.4.6), jos rata on sen muotoinen, että radalla on ainakin kaksi sellaista rastia, joille palataan uudelleen.

Yhden hengen viestistä

Yhden hengen viestillä tarkoitetaan yhteislähtökilpailun rataformaattia, jossa suunnistaja kiertää 2‒3 hajonnallista lenkkiä. Hajontamenetelmien vuoksi radan osat näyttävät viestin osuuksilta. Yhden hengen viestissä on lähes aina kartanvaihto, yleensä kilpailukeskuksessa.

Viestihajonnoin toteutettu yhden hengen viesti on hajontateknisesti symmetrinen ja siten reilu. Toisaalta yhden hengen viesti tuntuu loppumatkasta tylsältä, kun hajontojen yhteisille rasteille on jo aiemmin tultu varsin samasta suunnasta ja maastonosa on muutenkin tuttu. Hajonta on toisaalta varsin tehokas (estää pitkäaikaista seuraamista) ja varsin tasapuolinen.

Jos yhden hengen viesti toteutetaan esimerkiksi kolmena hajonnallisena lenkkinä, radan pisin rastiväli voi olla teoreettisestikin enintään 1/6 radan kokonaispituudesta, joten pitkät välit ratamestari voi unohtaa.

Silmukat, 1 hengen viesti, Vännes-hajontamenetelmä ja lopussa kahden rastin putki maaliintulon ohjaamiseksi

Hajonnat viestisuunnistuksessa

Viestisuunnistukseen on kehitetty erilaisia hajontamenetelmiä, joiden tavoitteena on estää toisen kilpailijan seuraaminen. Hajonta tarkoittaa, että kilpailijoilla on suunnistettavana eri ratoja, eivätkä he tiedä, miltä osin samalla osuudella etenevällä kanssakilpailijalla on samat tai eri rastit edessään. Hyvin toteutetulla hajonnalla ja sen sijoittamisella radan eri kohtiin kilpailija pakotetaan omaan suunnistussuoritukseen koko osuutensa ajan luomalla epävarmuutta ja pelkoa väärälle rastille ajautumisesta.

Hajontamenetelmän on oltava kilpailuun ja sarjaan sopiva, ei liian kevyt, mutta ei liian tehokaskaan. 

Viestihajontojen toimintaperiaate on, että viestijoukkueen jäsenet voivat kiertää yksittäisiä ratoja, radanosia tai rastivälejä erilaisessa järjestyksessä kuitenkin siten, että ns. hajontaparin jälkeen tai viimeistään maalissa kaikki joukkueet ovat kiertäneet samat rastit ja rastivälit.  Näin ollen hajontamenetelmien käyttö vaatii myös niiden hallintaa (ks. 1.4.12).

Yhden sarjan käyttämät hajontaradat muodostavat aina ratakokonaisuuden. Myös muut sarjat voivat käyttää samaa ratakokonaisuutta, mutta yksittäistä hajontarataa ei voi lainata toiselle sarjalle. Jos näin tehtäisiin, tällä yksittäisellä hajonnalla olisi enemmän suunnistajia ja sillä edettäisiin peesauksen takia nopeammin, mikä ei olisi urheilullisesti oikeudenmukaista.

Koska hajontojen tulisi olla ajallisesti tasavertaisia, ratamestarit usein välttävät hajontojen laittamista viestien loppuun. Radan lopussa on tällöin yhteiset rastit eli ns. loppuputki, jonka kokeneet suunnistajat osaavat aavistaa. Hajontaa olisi silti hyvä olla myös ”yllättävissä” paikoissa eli silloin tällöin myös aivan viestin lopussa (esimerkiksi puoli kilometriä ennen maalia tai 2. ja 3. viimeisellä rastilla) kunhan urheilullinen tasapuolisuus voidaan varmistaa ”99- prosenttisesti”.

Ratamestarit usein välttävät hajontojen laittamista viestien loppuun

Viestiratoihin voidaan sisällyttää myös ns. putkia, joilla kaikilla suunnistajilla on samat rastit. Pisimmillään putki voi olla kokonaisen viestiosuuden mittainen (esim. Halikko-viestin lyhyt ns. lasten osuus), jolloin puhutaan putkiosuudesta. Tällaista koko osuuden mittaista putkea voidaan luontevasti käyttää vain pitkän viestin keskiosassa kun joukkueet jo etenevät eri rytmissä keskenään. Osuuksien sisällä voi kuitenkin olla myös lyhyempiä putkia, niin sanottuja osuushajontoja. Tällöin osuuden rataan sisältyy osio, joka on sama kaikille tämän osuuden suunnistajille. Osuushajonnoilla on kaksi tai kolmekin tärkeää tehtävää. Ensinnäkin niitä käyttämällä voidaan luoda eri pituisia osuuksia. Ankkuriosuudelle tai Jukolan pitkälle yölle voidaan tehdä lisälenkki, tai jokin viestiosuus voidaan lyhentää senioreille tai lapsille sopivammaksi. Toisaalta putkiosuuksilla voidaan myös lisätä viestisuunnistuksen vaativuutta herpaannuttamalla perässäjuoksijat useamman yhteisen rastivälin myötä varsinaisesta tarkasta suunnistustehtävästä. Putkivälejä tulisikin seurata hyvin sijoitettu, vaativa hajonnan sisältävä rataosuus.

Osuushajonnat ovat yleistyneet myös GPS-seurannan yleistymisen myötä kilpailuissa, joissa GPS-seurantaa näytetään kilpailun aikana (esim. Jukola, Tiomila).

Kun GPS-seurantaa on näytetty aiemmalla osuudella tietystä maastonosasta, kuvassa olleiden rastien sijainti on paljastunut eikä niitä voi enää käyttää. Myöhemmät osuudet saattavatkin omalla osuushajonnallaan joko kiertää kyseisen maastonosan kokonaan tai kulkea alueen läpi täysin eri rasteja käyttäen.

Osuushajonta mahdollistaa kilpailijoiden etenemisen näyttämisen ilman, että käytetty hajontamenetelmä paljastuu ja ilman, että myöhempien osuuksien suunnistajat näkevät rastinsa etukäteen.

Hajontamenetelmät

Seuraavassa on esitelty hajontamenetelmien perustyyppejä, joita ovat Motala, Vännes ja Farsta. Niiden nimet ovat vakiintuneet ratamestaritermistöön sen jälkeen, kun ne Tiomila-viestissä aikoinaan esiteltiin kyseisillä paikkakunnilla. Vaativammissa viesteissä voidaan soveltaa eri menetelmien yhdistelmiä ratojen eri osissa.

Taulukot

Motala 3 osuutta

3 vaihtoehtoista rataa (A, B ja C) yhdelle osuudelle
6 erilaista ratayhdistelmää (ABC, ACB, BAC jne.) jaettavaksi kaikille joukkueille

Radoista syntyvät ratayhdistelmät jaetaan eri joukkueille siten, että kaikkia mahdolliset vaihtoehtoja (ABC, ACB, BAC, BCA jne.) käytetään tasapuolisesti yhtä paljon.

Vaihtoehdot jaetaan yleensä siten, että peräkkäisillä joukkuenumeroilla on mahdollisimman erilainen ratayhdistelmä. Tämän merkitys korostuu erityisesti silloin, kun peräkkäiset joukkueet ovat samasta seurasta.

Taulukossa 1 on toistettu kuutta erilaista ratayhdistelmää siten sekoitettuna, ettei joukkuenumeroiden perusteella pystytä päättelemään, että joka kuudennella joukkueella olisi sama hajonta.

Taulukko 1

Motala 4 osuutta

4 vaihtoehtoista rataa yhdellä osuudella
24 erilaista ratayhdistelmää

Taulukossa ratayhdistelmät jaetaan joukkueille siten, että kaikki vaihtoehdot tulevat tasapuolisesti käyttöön ja peräkkäisillä joukkueilla on mahdollisimman eri hajonta.

Joukkueet voidaan järjestää ratayhdistelmille myös johonkin muuhun järjestykseen näiden periaatteiden mukaisesti, taulukot ovat vain esimerkkejä.

Taulukko 2

Vännes

Perusmuotoisessa Vännesissä hajontavaihtoehtojen määrä on osuuksien määrä potenssiin kaksi, sillä osuus on jaettu kahteen osaan, joissa kummassakin on yhtä paljon hajontavaihtoehtoja kuin on viestiosuuksia. Kolmen osuuden Vännesiä voidaan käyttää esimerkiksi kansallisissa ja SM-tason viesteissä sekä myös Jukolan viestin osuuksilla 1‒3). Neljän osuuden vastaavia esimerkkejä ovat SM-viesti, FinnSpring-viesti, Venlojen viesti ja Jukolan viestissä osuudet 4‒7.

Solmurastin jälkeen suunnistajajoukko on jaettu uudelleen

Myös Vännesissä on yhtä monta rinnakkaista rataa kuin osuuksiakin. Radan puolenvälin paikkeilla on kuitenkin kaikille yhteinen ”hajontojen solmurasti”, jossa suunnistajat jakautuvat lopun osuuden ajaksi uusille hajonnoille. Alkuosassa A-hajonnan kiertäneet jaetaan siis tasan vaihtoehdoille D, E ja F, ja vastaavasti myös B- ja C-hajonnalla olleet.

Tästä syntyy 9 erilaista ratavaihtoehtoa yhdelle osuudelle (AD,AE,AF,BD,BE,BF jne.) ja yhteensä 36 erilaista ratavaihtoehtoa (liite, taulukko 3) koko joukkueelle.

Kolmen osuuden jälkeen jokainen joukkue on käyttänyt kaikki ratapuolikkaat A, B, C, D, E ja F, mutta eri järjestyksessä. Täysin sama eri ratavaihtoehtojen yhdistelmä (= sama ratapuolikkaitten järjestys lähdöstä maaliin) on mahdollinen kahdelle joukkueelle vasta silloin, kun joukkueita on yli 36.

Vännes, periaate

Jos Vännesillä halutaan tuottaa kolmiosuuksiseen viestiin enemmän vaihtoehtoja kuin 36, rataan voidaan lisätä uusia solmurasteja ja niiden välisiä osia. Uudet radanosat voidaan nimetä esimerkiksi G, H, ja I ja niin edelleen.

Suuren (<36) vaihtoehtomäärän hallitseminen on kuitenkin työlästä ja virheriski voi lisääntyä. Rataan voidaan kuitenkin saada lisää hajontaa ilman lisävaihtoehtoja menetelmällä kerrottu Vännes.

Kerrotussa Vänneksessä toisen solmurastin jälkeen ei hajotetakaan suunnistajia aivan uusiin ryhmiin G, H ja I, vaan otetaan käyttöön jo aiemmin käytössä ollut jako A, B ja C. Kuvan esimerkikssä on vielä kolmas solmurasti, jonka jälkeen suunnistajat palautetaan hajontaryhmiin D, E ja F viimeisten rastien ajaksi. Vaihtoehtoja on edelleen vain 36, mutta suunnistajat ryhmitetään matkan aikana kolmesti uudelleen.

Vännes, kerrottu

Yhteisiä rasteja suunniteltaessa on huomioitava, että jokainen rata on tasapuolisesti samassa asemassa: mieluiten yhtä monta yksittäistä rastia, osittain yhteiset rastit tasapuolisesti eri ratojen kanssa (ks. kuva). Ankkuriosuudelle voidaan niin haluttaessa sijoittaa radan loppuosalle vain tälle osuudelle kuuluvat rastit sisältävä lisälenkki.

Taulukot

Vännes 3 osuutta

9 osuusvaihtoehtoa
36 ratavaihtoehtoa

Osuusvaihtoehtojen käyttö siten, että kaikki vaihtoehdot tulevat tasapuolisesti käyttöön ja peräkkäisillä numeroilla on mahdollisimman eri hajautus.

Taulukko 3

Vännes 4 osuutta

Alun ratapuoliskot ovat A, B, C ja D, lopun K, L, M ja N. Yhdellä osuudella erilaisia ratavaihtoehtoja on 16.

Osuusvaihtoehtojen käyttö siten, että kaikki vaihtoehdot tulevat tasapuolisesti käyttöön ja peräkkäisillä numeroilla on mahdollisimman eri hajonta.

Kaikkiaan 576:sta viestivaihtoehdosta tässä on käytetty vain 32.

Taulukko 4

Se riittää kuitenkin hyvin esim. SM-viestissä, Finn-Springissä ja Venlojen viestissä, kunhan tarkistetaan, ettei numeroilla 32- ole huippujoukkueita (numerointi edellisen vuoden sijoitusten perusteella: edellinen järjestäjä, mokanneet kovat seurat). Jukolassakin riittää hyvin 48 tai 64 vaihtoehtoa.

Farsta

Farstassa rinnakkaisia hajontarasteja on yleensä vähemmän kuin hajotettavia osuuksia. Esimerkiksi kolmen osuuden perusversiossa saman osuuden alussa kahteen hajontaan (A ja B) jaettu joukko jaetaan yhteisellä rastilla uudelleen niin, että puolet ensimmäisen hajonnan A käyneistä saa seuraavaksi hajonnaksi A:n ja puolet B:n. Sama tapahtuu myös niille, joiden ensimmäinen hajonta oli B. Menetelmän eduksi voidaan lukea se, että rinnakkaisia hajontoja ja sitä myöten rasteja ei tarvita niin paljon kuin ”Vännes”-menetelmässä. Kilpailijan pakottaminen omaan suunnistustyöskentelyyn edellyttää riittävän monta uudelleenjakoa yhteisillä rasteilla, koska rinnakkaisia hajontoja on vähemmän. Yhteisten rastien toistuvuus radalla ei ole kuitenkaan huono asia, koska kilpailun luonne pystytään pitämään tällöin yhteislähtökilpailun omaisena.

Farstan käyttöesimerkkejä ovat Jukolan viestin osuudet 4‒7 ja Venlojen viesti jaettaessa osuudet hajontoihin 2+2 -periaatteella sekä nuorten viestit, joissa on 2 hajontaosuutta ja 1 putkiosuus.

Farstassa eri vaihtoehdot muodostuvat kahden osuuden aikana siten, että rata jakautuu useita kertoja kahden rinnakkaisen rastin avulla kahteen haaraan (ns. hajontaparit), jotka sitten yhtyvät seuraavalla yhteisellä rastilla. Rinnakkaisia hajontapareja merkitään tässä kirjaimilla A ja B.

Toinen osuus kiertää aina sen vaihtoehdon, jota ensimmäinen osuus ei käyttänyt. Näin kahden osuuden jälkeen jokainen joukkue on käynyt kaikilla rasteilla (yhteisillä 2 kertaa) ja kiertänyt täsmälleen samat rastivälit. Jokaisella hajontavaihtoehdolla A ja B käy siis kummallakin osuudella mahdollisimman täydellisesti aina yhtä monta kilpailijaa.

Hajonta voi olla 2–3 rastinkin pituinen radanosa, mutta tällöinkin sen jälkeen on oltava yhteinen rasti ja yhteisten rastien välillä saa olla vain kaksi eri vaihtoehtoa A (A–A) tai B (B–B). 

Farsta, yleisperiaate

Käytännössä Farstaa ei koskaan käytetä niin, että siitä otettaisiin käyttöön vain kaksi vaihtoehtoa, A ja B, vaan jokaisen solmurastin (kaikille osuuksille yhteisen rastin, jolla hajonnat vaihtuvat) jälkeen suunnistajat voidaan jakaa uudelleen.

Mitä enemmän yhteisiä solmurasteja käytetään, sitä enemmän Farstalla voidaan luoda erilaisia ratavaihtoehtoja ja lisätä näin hajontaa. Viereissä esimerkissä on 64 erilaista ratavaihtoehtoa, kuten ACEGIK, ADFHJL, ACEGIL, ABDFJK ja niin edelleen.

Farsta, maksimivaihtoehdot,
tässä 2x2x2x2x2x2, eli 64 erilaista rataa
Farsta, josta otettu käyttöön vain osa mahdollisista vaihtoehdoista (8 rataa)

64 erilaista ratavaihtoehtoa on kuitenkin jo raskas hallita. Myös Farstaa voidaan käyttää kerrottuna, jolloin esimerkiksi kolmen hajontaparin jälkeen voidaan ottaa uudelleen käyttöön alkumatkasta käytössä olleita jakoja. Näin hallittavien erilaisten ratojen määrä ei kasva, mutta hajontaa on silti lähes yhtä paljon.

Oikein käytettynä Farsta on tehokas; esimerkkinä kahdelle osuudelle:

  • 2 hajontaparia: 4 osuus- ja viestivaihtoehtoa,
  • 3 hajontaparia: 8 osuus- ja viestivaihtoehtoa, joka yleensä riittää
  • 4 hajontaparia: 16 osuus- ja viestivaihtoehtoa
  • 4 osuuden viesteissä 2+2, jolloin numerointi on porrastettava toisessa parissa erilaiseksi kuin ensimmäisessä.

Taulukot

Farsta 3 hajontaparia

Osuusvaihtoehtojen muodostamisperiaate,
3 hajontaparia.

8 osuusvaihtoehtoa
8 viestivaihtoehtoa

Osuusvaihtoehtojen käyttö siten, että kaikki vaihtoehdot tulevat tasapuolisesti käyttöön ja peräkkäisillä numeroilla on mahdollisimman eri hajautus. Lisäksi osuusvaihtoehdot ryhmitelty niin, että säännöllisesti joka kahdeksannella numerolla ei ole samaa hajautusta.

Taulukko 5

Farsta 3 hajontaparia

Kun Farstaa käytetään 2 + 2 osuudella, voidaan käyttää samoja taulukoita, vain numerointi tehdään eri lailla porrastaen.

Esim.
1 – 2 -osuudella taulukko 5
3 – 4 -osuudella taulukko 6

Taulukko 6

Hajontamenetelmien soveltaminen ja yhdisteleminen

Huippusuunnistajat ovat usein kokeneita viestisuunnistajia, jotka tuntevat hajontamenetelmien perustapaukset. He osaavat aistia käytetyn menetelmän ja mahdollisesti ennakoida saman kaavan toistuvan joko osuuden tai peräti koko viestin loppuun asti. Kilpailija voi arvioida, että televisio- ja juomarastit ovat yleensä kaikille yhteisiä. Vaativammissa viesteissä ratamestarit usein sekoittavatkin eri menetelmiä sekä osuuksien sisällä että niiden välillä estäen näin ennakointia ja luoden viestisuunnistuksen luonteeseen kuuluvaa epävarmuutta kilpailijoille siitä, mitä on edessä.

Kuva Mikko Niskanen, Viestiliiga

Erilaisia toteutuneita tapauksia hajontamenetelmien yhdistelystä erilaisissa kilpailuissa on esitetty karttaliitteissä (ks. esim. SM-viesti 2013 jossa Vännes ja Farsta). Hajontamenetelmien edistyneen käytön osalta voidaan todeta, että kaaviomaista perusratkaisua ei ole olemassa, vaan ratasuunnittelun ja hajontamenetelmien hyödyntämisen on tapahduttava maaston erityispiirteet, kilpailutapahtuman ominaisuudet ja muut reunaehdot huomioiden.