1.4.11 Hajautusmenetelmien tasapuolisuudesta

Lähtökohtaisesti on niin, ettei täysin tasapuolista hajautusmenetelmää ole. Toisaalta hajonnan puutekin tuottaa epäoikeudenmukaisia tuloksia, jos peesaamalla voi voittaa itseään taitavamman, yksin etenevän suunnistajan. Hajontamenetelmän arviointi on suhteutettava tähän.

Kaikkia epäsymmetrisiä hajontamenetelmiä (micr-O, macr-O, Ultuna-perhonen, erilaiset sakkokierrokset ja epätasapainoiset silmukat, verkostot, valinnaiset rataosuudet) voidaan pitää epätasapuolisina. Osassa näistä hajontatyypeistä kullekin suunnistajalle kuuluu jopa eri rastit, jolloin epätasapuolisuus on selvää. Jos urheilija on kuitenkin saanut itse vapaasti valita rastinsa tai rataosuutensa, voidaan ajatella, että oikeus on toteutunut.

Micr-O:ssa ja macr-O:ssa ryppäiden rastit voivat olla vaativuudeltaan hiukan erilaisia ja matkassa voi olla pieniä eroja, mutta toisaalta ainakin pitkän matkan kilpailussa nämä hajautusmenetelmät on mahdollista toteuttaa siten, että radan pituus- ja vaativuuserojen merkitys voi olla varsin pieni suhteessa sakkokierrokseen. Knock out -sprintissä käytettyjen valinnaisten rataosuuksien hyväksyttävyys taas perustuu kansainväliseen esikuvaan.

Hankalimmin arvioitavia ovat sellaiset hajontamenetelmät, joissa samoja radanosia kierretään epäsymmetrisessä rytmissä (ks. SM-erikoispitkä 2010).

Kaikki kilpailijat juoksivat samat rastivälit, mutta heti kilpailun alussa osa lähti 1 km pituiselle muutaman rastin lenkille, jonka toinen osa suoritti käydessään kilpailukeskuksessa noin 10 kilometrin kohdalla ja kolmas osa vasta 20 kilometrin kohdalla.

Hajontamenetelmää kritisoitiin siitä, että kilometrin lenkin alkumatkasta kiertäneet olisivat mahdollisesti hyötyneet urista. Kilpailu kuitenkin juostiin keväällä, jolloin pintakasvillisuutta ei juuri ollut eikä kangasmaasto ollut kuluvaa tyyppiä. Pienipiirteisillä ja peitteisemmillä alueilla taas oli paljon muidenkin sarjojen rasteja ja risteäviä ja sekoittuvia ratasuuntia, joten mahdollisista urista ei välttämättä ollut hyötyä.

Samalla tavalla spekuloitavissa ja todettavissa olevia eroja syntyy esimerkiksi Jukolan viestissä, kun jokin hajonta käy yksin peitteisellä alueella: se, jolla hajontavaihtoehto on vasta myöhemmillä osuuksilla, hyötyy alueelle syntyneistä poluista. Hajontamenetelmän lisäksi kyse on siis myös maastonkäytöstä.