2.S.1 Pitkä matka

Pitkän matkan kilpailu on suunnistuksen klassinen kilpailumuoto, jossa koetellaan niin kartanluku- kuin reitinvalintataitoa kuin fysiikkaa ja suorituksen hallintaa. Pitkät ratapituudet mahdollistavat pitkienkin reitinvalintavälien tarjoamisen, joten näiden tarjoaminen olisi vähintään suotavaa ja arvokilpailuissa välttämätöntäkin. Kaiken kaikkiaan pitkällä matkalla pyritään tarjoamaan monipuolisia fyysisiä ja taidollisia tehtäviä ja rytminvaihtelua.

Etenkin sellaisissa maastosuunnistuksen pitkän matkan kilpailuissa, joihin osallistuu kansainvälisiin kilpailuihin potentiaalisesti osallistuvia suunnistajia, kartan mittakaavana on suotavaa pitää 1:15 000. Tällöin on erityisesti varmistuttava siitä, että kartta on yleistetty siten, että sen luettavuus säilyy ”pienennöksenäkin”. Suhteessa etenemisnopeuteen kartanluvun yleistämistaito onkin pitkällä matkalla erityisen tärkeä.

Pitkän matkan klassiset radat ovat yleensä varsin selväpiirteisiä, mutta ristiratoja käytetään yleisesti ahtaissa maastoissa. Jos osanottajamäärät sallivat, lähtövälinä voidaan käyttää myös kolmea minuuttia. Kilpailijoiden jonoutumista voidaan yrittää ehkäistä myös perhoshajonnoilla radan jälkipuoliskolla (hajonnoista ks. 1.4.7).

Järjestelytekniikan kannalta pitkällä matkalla on huomioitava, että yli tunnin pituisessa suorituksessa kilpailijalle on tarjottava juomaa 30 minuutin välein. Kansallisessa kilpailussa juomarastin järjestäminen on suositeltavaa erityisesti sään sitä vaatiessa, SM-kilpailussa pakollista.