2.S.5.1 Yleistä viestiratojen suunnittelusta

Viestit yhteislähtökisoina ovat maastossa ja toisinaan jopa loppusuorallakin suunnistaja suunnistajaa vastaan -kamppailua, jolle oman haastavuutensa antavat hajonnat. Hajontojen perimmäinen tehtävä on pakottaa suunnistaja itsenäiseen suunnistustyöskentelyyn. Näin annetaan parhaille suunnistajille mahdollisuus menestyä ja ”sakotetaan” vain toisen suorituksesta hyötyviä.

Hajontojen tarkoituksena ei ole saada aikaan aikaeroja. Niitä syntyy joka tapauksessa, jos/kun kilpailijat ovat eritasoisia ja suoriutuvat annetusta suunnistustehtävästä eri tavoin. Hajontojen tulee olla ajallisesti (matka, vaativuus, nousut, maaston kulkukelpoisuus) tasavertaisia, koska joukkueet eivät voi valita juoksijoitaan mahdollisesti eriarvoisille hajonnoille.  Joukkueet tulee jakaa mahdollisimman tasaisesti eri vaihtoehdoille joka osuudella. Myös hajonnan sisällä jaon eri hajontarasteille tulee olla mahdollisimman tasapuolinen joka hajonnan yhteydessä (urheilullinen oikeudenmukaisuus).

Viestisuunnistusradassa on väkisinkin osuuksia, joissa suunnistaja hyötyy kilpakumppaneistaan joko taidollisesti (samalle rastille suunnistaminen) tai vain fyysisesti (letkassa ”lepääminen”) näitä seuraamalla. Vaativimman tason radan tuleekin suorituksen aikana haastaa kilpailijaa mahdollisimman usein niin, että kilpailija ei pysty täysin vakuuttumaan siitä, onko yksi tai useampi tämän kyseisenä hetkenä näkemistään kanssakilpailijoista etenemässä samalle rastille.

Hyvään viestisuunnistusrataan tarvitaan muutakin kuin hajontojen oikeaoppinen käyttäminen. Viestisuunnistusrata voi sisältää niin lyhyitä kuin pitkiäkin rastivälejä, mutta olennaista on pyrkiä tuottamaan tilanteita, joissa kilpailijat tapaavat väärän hajonnan suunnistajia ja tulevat vietellyiksi heidän matkaansa. Lisäksi kohtien, jossa hajonnat erkanevat toisistaan, on hyvä olla epämääräisiä, jolloin väärä hajonta vie mukanaan.

Esimerkkejä viestiradan suunnittelusta

Näissä samaan maastoon tehdyissä rataesimerkeissä molemmissa on kolme hajontavaihtoehtoa alussa.

Ensimmäisessä esimerkissä kukin kolmesta hajontavaihtoehdosta etenee omassa “putkessaan” aina hajontojen yhteiselle rastille saakka. Eri hajontojen suunnistajat eivät juuri törmää toisiinsa.

Jälkimmäisessä esimerkissä taas hajontaradat halkeavat aluksi viuhkamaisesti siten, että eri hajontojen optimireitinvalinta on eri. Keskimmäinen rasti 1 on tien takana, jotta keskimmäinen hajonta etenisi nopeammin ja loisi painetta erityisesti vasemmanpuoleisen hajonnan suunnistajille. Oikean hajonnan optimireitti on tiekierto oikean kautta, mutta osa senkin suunnistajista seurannee keskimmäistä hajontaa ja havahtuu vasta poikittaisella tiellä. Seuraavilla väleillä hajonnat risteilevät ja jopa paikoin yhtyvät, jolloin oman hajonnan erottaminen vaikeutuu. Alkuosan päättävä rasti on sijoitettu alavaan, peitteiseen maastonkohtaan, jonne tullaan eri suunnista ja josta on helppo jatkaa eteenpäin.