2.S.7 Monipäiväiset suunnistukset

Monipäiväisen kilpailun keskeisin kysymys radanlaadinnan kannalta on se, miten käytettävissä oleva maastoalue tai maastoalueet pystytään hyödyntämään ja miten samanlaisiksi tai erilaisiksi radastot pyritään tekemään.

Karsinta ja finaali

Karsinnan tulisi perusluonteensa vuoksi vastata vaatimustasoltaan mahdollisimman tarkasti finaalia. Karsinnan tulee siis testata samanlaisia ominaisuuksia kuin finaalin, samankaltaisessa suhteessa ja maastossa. Rinnakkaisia maastoja käytettäessä myös kartan rajaukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kaksipäiväiset kilpailut ja suunnistusviikko

Toisin kuin karsintakilpailussa ja finaalissa, kaksipäiväisissä kilpailuissa suunnistajia voidaan haastaa järjestämällä kaksi erilaista kilpailua (esim. keskimatka ja pitkä matka). Kun suunnistajat palkitaan yhteistuloksen perusteella, paras suunnistaja lienee sellainen, joka selviytyy nopeimmin mahdollisimman erilaisista tehtävistä. Lajisääntöjen mukaan useampipäiväisessä kilpailussa ratapituuksia on hieman kevennettävä.

Kaksi- tai useampipäiväisen kilpailun järjestämismahdollisuudet riippuvat pitkälti kilpailukeskuksen sijainnista maastoon nähden. Mitä keskemmällä maastoa kilpailukeskus on, sitä useammasta suunnasta sinne voidaan tuoda ratoja sisään. Hankalinta on löytää lapsille sopivia tehtäviä useammalle päivälle – pitkät aikuisten radat ovat joustavampia, eikä haittaa niin paljon, jos viimeinen 500 metriä radasta ei ole kovin mielekästä suunnistettavaa. Joillakin sarjoilla myös etämaalin käytöstä jonain päivänä voi olla apua.

Mitä keskemmällä maastoa kilpailukeskus on,
sitä useammasta suunnasta sinne voidaan tuoda ratoja sisään.

Kaksipäiväisessä kilpailussa on hyvä tavoitella sitä, ettei esimerkiksi lauantain kilpailun väliin jättänyt suunnistaja olisi puuttuvan maastotuntemuksen vuoksi takamatkalla sunnuntain kilpailussa. Suunnistajien viihtyvyyden vuoksi olisi hyvä tarjota ainakin osittain eri maastoalueita eri päivinä tai ainakin eri rasteja ja eriluonteisia tehtäviä. Kun kaksipäiväisissä kilpailuissa suunnistajat palkitaan yhteistuloksen perusteella, varsinaisesta urheilullisesta epäoikeudenmukaisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys.

Tuplasprintti ja knock out –sprintti

Viime vuosina tuplasprinttien järjestäminen on yleistynyt, koska sekä seurat että suunnistajat haluavat enemmän hyötyä kilpailupäivästä. Tuplasprinteissäkin on hyvä tavoitella eri maastonosia ja eriluonteisia tehtäviä. Toisaalta sprinttimaastot ovat joskus varsin pieniä ja ne pystytään käyttämään varsin tehokkaasti hyväksi. Jälkimmäisen startin rasteja voidaan esimerkiksi sijoittaa alueelle, joka on ensimmäisessä startissa säästetty merkitsemällä se ratatekniseksi kielletyksi alueeksi. Myös karttojen pois keräämistä kannattaa harkita.

Ratasuunnittelun näkökulmasta tuplasprintin radat ovat molemmat normaaleja sprinttiratoja, mutta kaksipäiväisen kilpailun sääntöjä noudattaen jommankumman startin ratojen on hyvä olla sääntömääräisten alarajoilla.

Tuplasprintin järjestämisessä on erityisesti huolehdittava siitä, että ensimmäisen startin jälkeen ehditään huolellisesti siirtämään uuteen paikkaan tai lisäämään ne rastit ja kiellettyjen alueiden viitoitukset, joita toisessa startissa käytetään.

Knock out -sprintti on useamman startin sarjana juostava pudotuspelisuunnistus, jossa välierät lähtevät ryhmälähtönä. Karsintakilpailun kesto on noin 10 minuuttia ja välierien ja puolivälierien noin 7 minuuttia. Kustakin välierästä pääsee jatkoon järjestäjän määrittelemä määrä suunnistajia (esim. 2‒3) siten, että finaaliin jää hyvin vähän suunnistajia.

Knock out -sprintissä käytettävä hajautusmenetelmä, vaihtoehtoiset rataosuudet, kuvataan tarkemmin luvussa 1.4.9 Myös knock out -sprintissä on hyvän tavan mukaista pyrkiä siihen, ettei aiemmalla kierroksella sattumanvaraisesti tehdyistä reitinvalinnoista saa hyötyä seuraavalla.

Kuva Teppo Salmia, Viestiliiga