2.S.8.1 Partiosuunnistus

Partiosuunnistukseen osallistutaan yleensä kaksi- tai kolmihenkisin joukkuein. Partiosuunnistus voidaan järjestää niin yhteislähtökilpailuna kuin väliaikalähtökilpailunakin ja eri puolilla Suomea on hiukan erilaisia perinteitä partiosuunnistuksen järjestämisessä. Radan alkuosassa on usein kaikille yhteinen osuus. Sen jälkeen on tarjolla vapaasti kierrettävä rastijoukko, jonka partion johtaja jakaa siten, että jokaisella rastilla käy joku. Vapaasti kierrettävissä rasteissa voi olla myös kaikille pakollisia rasteja. Vapaasti kierrettävän osan jälkeen on kokoontumisrasti, jolta toimitsija päästää partion eteenpäin vasta, kun kaikki jäsenet ovat saapuneet rastille. Lopuksi voi vielä olla lyhyehkö yhteisesti suoritettava osuus.

Yhteiset alku- ja loppuosa eivät ole kilpailuformaatissa aivan välttämättömiä, mutta käytännössä ne ovat usein tarpeen ratamestarityön ja käytännön järjestelyjen kannalta, sillä lähtö- ja maalialuetta ei välttämättä pystytä saamaan sopivaan paikkaan. Kokoontumisrasti on usein hiukan syrjemmällä, jolloin toimitsija pystyy helpommin valvomaan joukkueiden kokoontumista; yleisösyistä tämä voi toki olla vaikkapa maalisuoran päässä. Yhteisillä osuuksilla on myös omat suunnistukselliset haasteensa. Partion johtaja voi tehdä jaon jo alkumatkan aikana, ja tätä työtä ratamestari voi häiritä esimerkiksi kohtuullisen runsaalla rastimäärällä (leimaus keskeyttää keskittymisen) tai vaikkapa jyrkillä mäkiosuuksilla, joissa kaikki energia on käytettävä etenemiseen. Loppuosalla taas haaste on enemmänkin fyysinen, kun joukkueen sisäinen fyysinen hajonta alkaa tuntua ja joukkueet kilpailevat toisiaan vastaan.

Partiosuunnistuksen suunnittelun haaste on sopivanlaisen rastijoukon luominen partion jakautumisrastin ja kokoontumisrastin välille. Jos joukkueessa on kolme jäsentä, rastijoukko ei voi jakautua kolmeen yhtä suureen, samantasoiseen osaan, vaan ratamestarin on tarjottava epätasainen valikoima rasteja.

Kun joukkueen jäsenten ominaisuudet yleensä vaihtelevat, johonkin maastonosaan voidaan sijoittaa helpohkojen rastien joukkoon muutamia hyvin vaikeita rasteja suunnistajan haastamiseksi. Jokin ylipääsemätön este (rautatie, järvi) voi osittain jakaa maastoa ja hankaloittaa jaon tekemistä. Samoin merkittävä korkeuseroja tai tie- ja polkuverkostoa hyödyntäen voidaan joissakin maastotyypeissä luoda variaatiota siihen, mitkä rastit kenellekin sopivat.

Jakotehtävän kannalta erityisen haasteellisia ovat yleensä rastit, jotka ovat syrjäisiä, hankalassa kulmassa (lähtö lähes taaksepäin jakautumisrastilta tai viistossa kokoontumisrastin takana) tai rastit, jotka sopisivat luontevasti kahdellekin partion jäsenistä ja jotka joko molemmat käyvät tai kumpikaan ei tule käyneeksi.

Partiokilpailun järjestämisen kannalta haaste on, että sama rastipilvi ei sellaisenaan käy kaikille sarjoille, jos suorituksen kestoajan halutaan seurailevan eri sarjojen ohjeaikoja. Alku- ja loppuosan pituutta voidaan toki jonkin verran vaihdella.

Kilpailutekniikan kannalta on hyvä huomioida Emit-kapasiteetti ruuhkaisimmilla rasteilla viestin tapaan sekä jakautumis- ja kokoontumisrastien osalta riittävä väljyys rastien jakoa tai joukkuetovereiden odottelua varten.

Esimerkki partiosuunnistuksen rastien sijoittelusta sprinttipartiokilpailussa. Jaon tekeminen on haastavaa, kun esteet jakavat maastoa erilaisiin osiin. Lisäksi etenemisnopeuden arvioimista vaikeuttaa se, että metsäalueella eteneminen on suoraviivaista ja urbaanilla alueella joutuu kiertelemään rakennuksia.