2.H.4 Sprintti

Sprintti on hiihtosuunnistuksessa vauhdikas laji, jossa on kyettävä keskittymään todella intensiivisesti suunnistukseen alusta loppuun saakka ja hiihdettävä koko matka lähellä maksimaalista vauhtia. Sprinttiradalla mitataan maitohapon puskurointikykyä, nopeaa voimantuottoa, kykyä kiihdyttää toistuvasti ja palautua nopeasti hetkittäin erittäin raskaista maastonkohdista. Suunnistusteknisesti sprintille ominaisia ovat nopeasti vastaan tulevat risteykset, terävät käännökset, pysähdykset ja kiihdytykset.

Hiihtoalustan tyyppi vaihtelee jatkuvasti leveästä tampparilla ajetusta baanasta möykkyisiin ja kapeisiin uriin. Sprintissä rastivälien pituus ei ole ratkaisevaa, vaan pikemminkin se, että joka hetki vaaditaan keskittymistä suunnistukseen. Pitkä väli voi olla perusteltu, jos se tarjoaa kuitenkin jatkuvaa kartanlukua, muttei millään muotoa välttämätön. Toisistaan 5–10 sekunnin luokkaa eroavia reitinvalintavaihtoehtoja olisi hyvä pyrkiä sisällyttämään lähes jokaiselle välille.

Sprintin uraverkostossa on tyypillisesti pidempiä matkoja suurempi osuus leveitä ja erittäin leveitä luistelu-uria, joiden välille ajetut kapeat urat muodostavat erilaisia siirtymäuria ja rytmitystä luovia tiheämpiä ”syherikköjä”. Sprintissä kartan mittakaava on kaikilla sarjoilla 1:5 000.

Sprintin ohjeaika on 10–15 minuuttia. Järjestettäessä sprintin perusteella takaa-ajokilpailua sarjoissa H/D15, 17, 20 tai 21 ohjeajan tulisi olla lähempänä 10 minuuttia, jolloin voi ajatella laadittavan rataa 8–10 minuutin ohjeajalla.