2.H.5 Takaa-ajo

Takaa-ajo on hiihtosuunnistuksen uusi kilpailumuoto, jonka tarkoitus on lisätä lajin seurattavuutta ja jännitystä TV-lähetyksissä. Laji hakee vielä lopullista muotoaan, mutta sitä on järjestetty eri variaatioin kansainvälisellä tasolla FISU:n opiskelijoiden MM-kilpailuissa ja Universiadeissa, IOF:n maailmancupissa ja MM-kilpailuissa, sekä Suomessa SM-kilpailuna ja suljettuna katsastuskilpailuna. Suomessa SM-takaa-ajo järjestetään SM-sprintin yhteydessä sarjoille H/D21, 20, 17 ja 15. Sellaisina talvina, jolloin monilajinen SM-viikko järjestetään hiihtosuunnistuksen kannalta edullisessa kohteessa, pyritään H21- ja D21-sarjojen SM-takaa-ajo järjestämään TV-näkyvyyden vuoksi sen yhteydessä.

Hiihtosuunnistuksen takaa-ajokilpailun tarkoitus on haastaa suunnistustaitoa monipuolisesti paineen alaisessa tilanteessa, jossa hiihtosuunnistaja on takaa-ajajan ja takaa-ajetun roolissa. Edellä menevän suunnistajan virheet antavat takana tulevalle mahdollisuuden kaventaa eroa, näköetäisyydellä pienetkin hapuilut voivat johtaa kiinniajetuksi tulemiseen. Toisaalta edellä menevä voi vetää takaa-ajajan väärälle uralle, mikäli takaa tulija unohtaa suunnistaa itse. Takaa-ajo vaatiikin kykyä keskittyä omaan suoritukseen, mutta myös taitoa hyödyntää ympärillä olevia kilpailijoita oman vauhdin ja sijoituksen nostamiseksi. Näiden tarkoitusten saavuttamiseksi takaa-ajokilpailun radoilla on käytettävä hajautusta.

Takaa-ajokilpailun uraverkosto sisältää sprintin ja keskimatkan kilpailujen elementtejä. Hyvä nyrkkisääntö on käyttää sprinttikilpailun maastoa laajennettuna keskimatkan luonteisella uraverkostolla, joka on noin puolet siitä, mitä keskimatkan kilpailuun yleensä tarvitaan. K-pisteen sijoittelun ja ensimmäisen rastivälin reitinvalintojen avulla on ehkäistävä takaa-ajavien kilpailijoiden hyötyminen ensimmäisen lähtijän selästä heti alussa. Reitinvalintoja on hyvä pyrkiä sijoittamaan mahdollisimman monelle rastivälille. Osa reitinvalinnoista saa olla hyvin samanarvoisia keskenään, olennaista on tarjota runsaasti mahdollisuuksia parannella omia asemia letkoissa myös tekemällä poikkeavia ratkaisuja. Kapeilla urilla ohittaminen on harvoin mahdollista, joten luistelu-urat ja selvästi saman arvoiset kiertävät reitinvalinnat luovat mahdollisuuksia ohittaa edellä menevä kilpakumppani kovemmalla hiihtovauhdilla.

Takaa-ajokilpailussa tulisi pyrkiä käyttämään hajontaa siten, ettei kilpailija pysty heti ensi vilkaisulla näkemään kartasta, mitkä osat radasta ovat hajautettuja, ja mitkä yhteisiä ”putkiosuuksia”. Tämä edellyttää kartanvaihdon käyttämistä. Perhoshajontaa voidaan käyttää tämän lisäksi etenkin, jos uraverkosto on melko suppealla alueella. Radan loppuosan viimeinen, vähintään 5 minuutin pituinen osuus on oltava yhteinen putkiosuus, jotta kisan ratkeaminen hajontaan voitaisiin välttää. Sen sijaan radan lopun olisi hyvä sisältää monitahoista reitinvalintaa, ja tarjota mahdollisuus suunnistukselliseen ratkaisuun.

Takaa-ajon lähtöjärjestys ja -välit määräytyvät aiemmin hiihdetyn sprinttikilpailun tulosten mukaan siten, että voittaja lähtee ensimmäisenä ja muut hänen jälkeensä tulosten mukaisin eroin. Maaliviivan ylitysjärjestys ratkaisee takaa-ajon tulokset. Takaa-ajon loppupäässä käytetään aaltolähtöä radan pituudesta riippuen 5–10 minuuttia ensimmäisen lähtijän jälkeen siten, että pääosa lähtijöistä ehtii takaa-ajoon, mutta viimeisetkin lähtijät ennättävät matkaan selvästi ennen kuin kärki saapuu kartanvaihtoon.

Takaa-ajon ohjeaika on noin 25–35 minuuttia siten, että sprintin ja takaa-ajon yhteisaika ei ylitä 45 minuuttia.