2.T.1 Yleistä tarkkuussuunnistustapahtuman järjestämisestä

Tarkkuussuunnistustapahtumaa järjestettäessä on huomioitava erityisesti liikkumiskyvyltään rajoittuneet osallistujat, sillä lajin hengen mukaisesti fyysisen suorituskyvyn ei pidä olla kilpailua ratkaisevassa osassa.

Fyysinen tasa-arvoisuuden vaatimus asettaa vaatimuksia monille asioille kilpailukeskuksen valinnasta reittien suunnitteluun. Esimerkiksi kuljettavan reitin tulee olla kierrettävissä pyörätuolilla ja myös hitaasti tai vaikeasti kävelevien pitää voida osallistua kilpailuun. Samalla taitotasolla olevat (E, A tai B) kilpailijat osallistuvat samaan sarjaan iästä, sukupuolesta tai liikuntakyvystä riippumatta. Henkilöt, joilla on IOF:n physically challenged -status, eritellään tuloksista ja paras tai parhaat heistä palkitaan erikseen.

Kilpailujen koko on vaihdellut 50 ja 120 osallistujan välillä, joten kilpailukeskukseksi riittää maltillisen kokoinen tila. Koska kilpailijoiden maaliintulo ei ole samalla tavoin yleisötapahtuma kuin muissa suunnistuslajeissa, kilpailukeskus voi joskus olla autoilumatkankin päässä varsinaisesta kilpailupaikasta. Yleensä lyhyet etäisyydet pysäköinnin, lähdön, maalin ja wc:n välillä ovat suositeltavia, koska mukana on kilpailijoita, joille liikkuminen voi olla työlästä. Tarkkuussuunnistuskilpailu joudutaan kuitenkin usein järjestämään vielä enemmän maasto edellä kuin tavallinen suunnistus.

Tarkkuussuunnistus edellyttää mitta- ja sijaintitarkkaa karttaa, jossa yleistystaso säilyy johdonmukaisena läpi kartan. Sallittuja mittakaavoja ovat 1:3000, 1:4000 ja 1:5000 ja mittakaavan tulee olla sama läpi koko kilpailun, myös aikarasteilla. Tarkkuussuunnistuksia järjestetään nykyisin eniten sprinttisuunnistuskartan kuvausohjeiden mukaisella tarkkuussuunnistuskartalla, mutta myös suunnistuskartan korjattua suurennosta voidaan käyttää.  Kartan tulee olla rastitehtävien läheisyydessä hyvälaatuinen ja hyvin maaston kanssa paikkansa pitävä. Tämä on erityisen tärkeää lähietäisyydellä olevien varmistuskohteiden osalta, joita voidaan käyttää pääteltäessä suuntia ja etäisyyksiä. Varmistuskohteilla tarkoitetaan esim. kiviä, polkuja, puroja/ojia ja kaikentyyppisiä risteyksiä. Jos kartan laatu tai paikkansapitävyys ei ole hyvä, pitää karttaa korjata tai tehtävä jättää käyttämättä. Jos resurssit ovat vähäiset, voidaan tyytyä parantelemaan karttaa rastien läheisyydestä siten, että tehtävät ovat asiallisesti ratkaistavissa. Erityisesti tempokilpailuun riittää, että kartoitetaan laadukkaasti vain aikarastituoleihin näkyvät alueet.

Ratkaisukartta

Tarkkuussuunnistuksen ratkaisukarttaan merkitään maastossa olleiden rastilippujen paikat, ratkaisupaalut sekä tehtävien oikeat vastaukset. Oheiseen normaalikilpailun ratkaisukarttaan on merkitty rastilippujen sijainnit (violetti ympyrä), kysytyt rastikohteet joissa ei ole rastilippua (violetti rasti) ja katselutolpat (ristit polun varressa). Tehtävien oikeat ratkaisut on kirjattu kartan reunaan.

Ratkaisukartassa maastossa olleet rastiliput on merkitty karttaan pienin ympyröin. Nollarasteilla kysytyt oikeat kohteet on merkitty ruksilla.

Tavanomainen käytäntö on, että järjestäjä tulostaa ratkaisukartan kaikille osallistujille ja tämän saa itselleen esimerkiksi kilpailukorttia palauttaessa. Ratkaisukartan ei tarvitse kattaa koko kilpailualuetta – riittää että tehtävien rastilippujen sijoittelu on siitä tulkittavissa. Näin ratkaisukartta voidaan tulostaa kilpailukarttaa suurempaan mittakaavaan. Ratkaisukarttoja voidaan alkaa jakaa radalta palaaville vasta kaikkien kilpailijoiden lähdettyä radalle. Hyvin laadittu ratkaisukartta on erinomainen työkalu ratamestarille kilpailuaamun valvontakierrokselle.