4.1 Ratamestari tapahtuman konseptin toteuttajana

Ratamestari saatetaan pyytää mukaan vasta, kun seura on jo päättänyt kilpailun järjestämisestä, tai ratamestari saattaa olla aloitteentekijänä koko projektissa. Seuroilla on myös valitettavana tapana hakea kilpailu ”jonkun nimissä”, vaikkei kilpailuhakemuksessa ratamestariksi nimetty henkilö tosiasiassa aio sitoutua tehtävään. Ratamestareita myös sairastuu tai vaihtaa seuraa kesken järjestelyprosessin, joten ratamestariksi voi päätyä monilla eri tavoin.

Riippumatta siitä, miten ratamestari on tehtäväänsä päätynyt, olennaisia asioita ovat ratamestarin rooli kilpailun organisaatiossa ja tapahtuman konseptin toteuttajana.

Ratamestarin valta ja vastuut jossain määrin vaihtelevat seurasta ja ratamestarin omasta persoonallisuudesta riippuen. Ääriesimerkkinä joissakin seuroissa ratamestari ei voi vaikuttaa edes kilpailukeskuksen valintaan tai kartoitettavan alueen rajaukseen. Joissakin seuroissa ratamestari vastaa vain K-pisteen ja viimeisen rastin välistä, joissakin ratamestari osallistuu myös lähtö- ja maalitoimintojen suunnitteluun. Lähtökaavioiden laadinta voi kuulua lähdölle tai tulospalvelulle, maanomistajayhdyshenkilönä saattaa toimia ratamestari tai seuran karttavastaava ja niin edelleen. Kilpailunvalvoja voi olla aktiivinen tai passiivinen. Ratamestariryhmän kokokin saattaa vaihdella. Olennaista kuitenkin on, että ratamestari on motivoitunut tehtäväänsä ja että hän varmistuu siitä, että hänen toiminnalleen on riittävät edellytykset.

Olennaista on,
että ratamestari on motivoitunut tehtäväänsä ja että hän varmistuu siitä,
että hänen toiminnalleen on riittävät edellytykset.

Suunnistustapahtuman järjestämisessä olennainen kysymys on konseptointi – tieto siitä, millainen suunnistus halutaan järjestää, ja tämän konseptin viestiminen edelleen eteenpäin. Suunnistustapahtumalle voi olla olemassa valmis konsepti (esim. SM-keskimatka tai Oravatonni), joka asettaa raamit ratamestarin toiminnalle. Myös seuran iltarastit toistuvat viikosta toiseen siten, että ainakin jotkin radat on tarjottava viikoittain ja niiden odotetaan toistuvan varsin tasalaatuisina. ”Kansallinen keskimatka” antaa ratamestarille paljonkin vapauksia ratapituuksia lukuun ottamatta, mutta toisaalta tapahtuman markkinointi voi olla hankalampaa, kun selkeää markkinoitavaa konseptia ei ole.

Ratamestarin tehtävä on oikeastaan kiinni siitä, millainen tapahtuma on kyseessä. Nuorten EM-karsintoihin ei laadita ratoja kaikenlaisille harrastajille, eikä Särkänniemi-suunnistukseenkaan. Suunnistustapahtumassa ei ole pakko tarjota kaikkia sarjoja, jos maastossa ei esimerkiksi ole edellytyksiä näiden sarjojen radoille tai jos ne eivät kilpailun konseptiin kuulu. Helpompien rinnakkaissarjojen (B, C) tarjoaminen on myös järjestäjän valittavissa, mutta jos ne järjestetään, ratojen tulee todella olla B- ja C-tasoisia. Järjestäjä voi halutessaan järjestää kilpailun yhteydessä myös kuntosarjoja, kunhan nämä eivät haittaa kilpasarjojen järjestelyjä ja urheilullisen oikeudenmukaisuuden toteutumista. Ratamestarin ja kilpailunjohtajan onkin jo varhaisessa vaiheessa sovittava, mitkä sarjat tapahtumassa tarjotaan. Viimeistään kilpailukutsua kirjoitettaessa ja ratojen suunnittelemiseen ryhdyttäessä on kuitenkin tunnistettava, keille tapahtuma on suunnattu.