4.2.2.H Maastovalinta ja maastonkäytön vaatimukset hiihtosuunnistuksessa

Hiihtosuunnistusmaastoa valittaessa kannattaa pyrkiä suosimaan sellaisia maastoja, joissa on valmiiksi olemassa eri tasoisia latuja ja luonnollisesti sopivia pohjia urien ajamista varten.

Tärkeää on myös huomioida maanomistuskysymykset. Hiihtosuunnistuskilpailua varten on maanomistajalta saatava lupa ajaa maastossa moottorikelkalla ja tarvittaessa raivata kasvillisuutta urien tieltä. Etelä-Suomessa raivaaminen on yleensä tarpeen ja urien tiedustelua ja merkkausta kannattaa suorittaa jo sulan maan aikaan. Pohjois-Suomessa lisääntynyt luvaton vapaa-ajan kelkkailu on vaikuttanut hiihtosuunnistuksen kannalta ikävästi siten, että lupaa uraverkoston tekoon on maanomistajilta keskimäärin vaikeampi saada kuin aiemmin. Luvattoman kelkkailun riskit ovat korostuneita sellaisilla alueilla, joiden läpi tai läheisyydessä kulkee moottorikelkkareittejä tai sijaitsee runsaasti loma-asuntoja.

Parhaita maastoja ovat hiihto- ja urheilukeskusalueet, joilla on valmista latuverkkoa, polkuja ja muita luontaisia kulku-uria. Pellot, niityt ja muut kohtuullisen tasapohjaiset, avonaiset tai harvapuustoiset alueet mahdollistavat urien ajamisen melko helposti, ja niiden avulla saadaan myös vaihtelua metsäalueiden suunnistusteknisiin tehtäviin.

Avoimilla alueilla ongelmana on, että puhaltava tuuli voi kinostaa lunta ja peittää urat myös silloin, kun lunta ei erityisesti sada, mikä on huomioitava urien ajamisessa ennen kilpailua. Vastaavasti tiheä kasvillisuus, ylipääsemättömät kohteet ja jyrkät maastonmuodot tarjoavat luontaisia kulkuesteitä.