4.2.2.P Maaston valinta ja rajaus pyöräsuunnistuksessa

Maaston valintaan vaikuttaa huomattavasti se, millaiseen pyöräsuunnistukseen aluetta on tarkoitus käyttää. Kuten muissakin suunnistuslajeissa, tärkeimpiin kilpailuihin pyritään etsimään parhaimmat alueet. Hyvällä ratasuunnittelulla pystytään kuitenkin tekemään varsin uraköyhäänkin alueeseen hyvät radat ja myös päinvastoin. Pyöräsuunnistuksessa keskeisenä asiana ovat tietysti polut ja tiet, joita voidaan käyttää pyörällä kulkemiseen.

Kilpailumatkalla on keskeinen merkitys alueen valinnassa. Pääsarjan pitkän matkan kilpailussa ajettava reitti on 35‒45 km välillä. Matka riippuu tietysti aina uraston keskimääräisestä nopeudesta: teknisen polun ja asvalttitien etenemisnopeus on aivan erilainen.

Kilpailuformaatti vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon uria tulisi kartalla olla. Nyrkkisääntönä on, että mitä pitempi matka, sen harvempi urasto riittää. Pitkille rastiväleille kertyy risteyksiä harvemmassakin urastossa riittävästi. Sprintti on tästä tietyllä tavalla poikkeus, kun kova vauhti tekee usein harvemmastakin urastosta haastavan.

Kartoitettavan alueen rajaus

Kartoitus ei saisi päättyä uraan, jota saatetaan käyttää suunnistuksessa ajettavana urana. Tällaisen uran ulkopuolelle on kartoitettava vähintään siitä kartan ulkopuolelle lähtevät tiet ja polut sekä uralle näkyvät rakennukset.

Maastonkäyttölupia kysyessä on syytä kertoa, että kyseessä on pyöräsuunnistus, koska pyöräilyyn maastossa voidaan suhtautua eri tavalla kuin juoksemiseen. Toisaalta liikkumisen keskittyessä urille ongelmia luontokohteiden ja riistan suoja-alueiden kanssa ei juuri ole.