4.4.S Toimintojen sijoittumisesta sopiminen suunnistuksessa

Ratamestari ja kilpailunjohtaja ovat kilpailun kaksi keskeisintä vastuuhenkilöä, joiden hyvä vuorovaikutus on keskeistä tapahtuman onnistumisen kannalta. Kun kilpailukeskus on tullut valituksi ja ratojen suunnittelu on voinut alkaa, seuraavat keskeiset kilpailunjohtajan kanssa hoidettavat asiat ovat viestiminen kilpailusta (kilpailukutsu) sekä toimintojen sijoittelusta sopiminen. Sovittavaa on paljon.

Ratamestarin vapaus on vahvimmillaan K-pisteen ja viimeisen rastin välillä.

Lähtöviitoitusten sijoittelussa on turvallisuussyistä useimmiten hyvä välttää sellaisia teitä, joita pitkin kilpailukeskukseen tulee liikennettä. Lähtöviitoitus voidaan viedä myös maaston puolelta, mutta tästä kannattaa varoittaa kilpailuohjeessa, jotta kilpailijat osaavat varata riittävästi aikaa lähtöön siirtymiseen. Lasten lähtöön lapsiaan saattavilla vanhemmilla saattaa olla lastenvaunut, joten lasten lähtöviitoitus “kärrytien” kautta on hyvää palvelua.

Usein alkuverryttely tehdään lähtöviitoituksella, mutta jos lähtö on kilpailukeskuksessa, sen läheisyyteen on varattava verryttelyyn sopivaa aluetta.

Käytettäessä yhteislähtöä yhteislähtöalueet on suunniteltava riittävän avariksi ja turvallisiksi.

Kilpailunjohdon kanssa on sovittava myös mahdollisen yleisörastin paikasta sekä median tai kuulutuksen tarvitsemien seurantarastien paikoista. Yleisörastien ei pitäisi ratkaisevalla tavalla heikentää ratoja, joten tapahtuman seurattavuus on toteutettava muilla tavoin, jos yleisörasti ei ratoihin luontevasti sovi.

Lajisäännöt edellyttävät juomapaikkojen järjestämistä yli tunnin pituisille radoille.

Juomapaikat on yleensä helpointa sijoittaa teiden varsiin, jotta juomat voidaan viedä paikalle autolla. Pienemmissä kilpailuissa ja harjoituksissa, joissa tarve on vähäisempi, voidaan toki myös kantaa tonkka metsään. Juomapaikkojen sijoittelussa on muistettava urheilullisen oikeudenmukaisuuden lähtökohta: juomapisteen kautta kulkeminen ei saa heikentää kilpailijan suoritusta aiheettomasti.

Kuva Mikko Turunen
Vuoden 2018 SM-erikoispitkällä juomapaikkoja oli tien varressa siten, että suunnistaja pystyi valitsemaan itselleen sopivimman ja juomaa oli helppo täydentää. Esimerkkinä H21-sarjan rataa, mutta myös monet muut sarjat käyttivät samaa maastoaluetta.

Juomapaikat on sijoitettava siten, ettei niistä tule rastivälille ylimääräisiä rasteja. Urheilullisen tasa-arvon näkökulmasta ei ole oikein, jos toinen saa ylimääräistä hyötyä sillä, että selviytyy vähemmällä juomalla.

Jos juomapiste on rastilla, radat kannattaa suunnitella siten, että suunnistajat tulevat rastille suunnilleen samasta suunnasta. Tällöin juomapiste kannattaa laittaa tulosuunnasta katsottuna hiukan rastin taakse, jotta osallistujat varmasti muistavat leimata rastilla. Koska juomarastilla on yleensä toimitsija ja sille pysähdytään juomaan, juomarastia ei kannata sijoittaa kovin avoimeen maastoon.

Väliaikarastit ovat osin ratamestarin ”tonttia” laajempikin kysymys sen suhteen, mitä sarjoja halutaan seurata. Kalustokin asettaa usein joitakin rajoja väliaikarastien määrälle, mutta silläkin on rajansa, millaista informaatiovirtaa kuuluttamossa tai kotikatsomoissa pystytään mielekkäästi seuraamaan. Esimerkiksi haluttaessa seurata H/D21-sarjoja voi olla käytännöllistä, jos nämä sarjat käyvät muutamalla yhteisellä rastilla, joita voidaan käyttää väliaikarasteina. Väliaikarastien online-leimasimet tulevat usein tulospalvelulta ja ratamestariryhmä vie ne paikoilleen vasta hiukan ennen kilpailun alkua. Kilpailunvalvoja antaa luvan kilpailun aloittamiseen tuntia ennen kilpailun alkua, jolloin leimasimien, myös online-leimasimien, on oltava maastossa, ellei toisin ole valvojan kanssa sovittu.

Maaliviitoitusten muotoilulla pyritään yleensä yleisöystävällisyyteen ja siihen, että kuuluttamosta nähdään kilpailijoiden rintanumerot mahdollisimman varhain. Maaliviitoitusten suunnittelussa on vältettävä vaarallisia asioita (mm. ojat, kivikot, kannokot, aitojen ylitykset, matalalla kulkevat putket ja jyrkät rinteet).

Maaliviitoitukset

Ratamestarin valittavissa on kolme vaihtoehtoista ratkaisua.

Rastinmääritenormit mahdollistavat kolme maaliintulotyyppiä, yhtenäisen viitoituksen, kokoavan viitoituksen ja maaliintulon ilman viitoitusta. Näistä viimeisin on varsin usein luonteva kuntosuunnistuksissa ja etämaalia käytettäessä. Kokoava viitoitus taas mahdollistaa usean viimeisen rastin käytön siten, että rasteille joutuu suunnistamaan. Yhtenäinen viimeiseltä rastilta alkava viitoitus paljastaa viimeisen rastin ja heikentää tämän suunnistuksellista arvoa. Yhden viimeisen rastin ja yhtenäisen viitoituksen käyttäminen helpottaa online-seurannan rakentamista kuuluttamon tarpeisiin, mutta toisaalta kuulutus ei välttämättä kuitenkaan seuraa aktiivisesti kaikkia sarjoja eikä kaikissa kilpailuissa enää ole kuulutusta. Joskus ”varoitusrasti” voisi olla luontevasti myös viimeistä edellisenä rastina. Kilpailussa voidaan käyttää myös useita viimeisiä rasteja, joilta on yhtenäinen viitoitus maaliin (esimerkiksi silloin, kun lapsilla on ollut käytössä oma maastonosa), mutta tällaiset viitoitukset on suunniteltava siten, ettei viitoituksen suunnasta voi erehtyä.

Yhtenäinen viitoitus

Yleisimmin käytössä on yhtenäinen viitoitus viimeiseltä rastilta maaliin.

Viitoitus yhdeltä kaikille yhteiseltä viimeiseltä rastilta maaliin on yksinkertainen ja selkeä vaihtoehto. Tämä on myös turvallisin ratkaisu lasten radoille, sillä samalla varmistetaan kilpailijan jatkaminen viitoitusta pitkin haluttuun suuntaan.

Viimeinen rasti voidaan tuoda myös yleisön nähtäville, jos kilpailukeskus on tarpeeksi laaja siten, että viimeisen rastin rastiympyrä, maali ja ainakin pieni viitoituksen pätkä mahdutaan piirtämään.

Viimeisen rastin paikkaa valittaessa on kuitenkin huomioitava, että joskus kirkas maaliviitoitusnauha ja sillä juoksevat suunnistajat helpottavat rastinottoa tarpeettoman paljon. Huomaamaton ja vaativa kuopparasti ei viimeisenä rastina enää olekaan huomaamaton tai vaativa.

Yhden viimeisen rastin ja kokoavan viitoituksen välillä on joskus vastaan tuleva tilanne, jossa on käytetty kahta viimeistä rastia ja näiltä molemmilta on viitoitus maaliin. Esimerkissä pohjoisempi viimeinen rasti palvelee lasten maastonosasta tulevia ratoja ja eteläisempi aikuisten. Käytettäessä tällaista järjestelyä viitoitusten yhtymäkohta on toteutettava siten, ettei kukaan päädy juoksemaan viimeiseltä rastilta toiselle viimeiselle rastille. Maalisuora voidaan halkaista nauhalla jopa maaliin saakka tai ainakin siihen saakka, että etenijöiden “rintamasuunta” on vakiintunut oikeaksi.

Viestikilpailun maalialue on suunniteltava ensisijaisesti siten, että lenkkinä kiertävien ratojen sisäpuolelle ei tule kilpailukeskuksen toimintoja. Aina tämä ei toki ole mahdollista. Viestikilpailun K-piste viedään ruuhkien välttämiseksi yleensä kauemmas kilpailukeskuksesta paikkaan, josta saadaan syntymään hyvät reitinvalintavälit viestin alkuun.

Kokoava viitoitus

Kokoava viitoitus mahdollistaa usean viimeisen rastin käytön siten, että rasteille joutuu suunnistamaan. Rastilta kohti maalia lähtevä suunnistaja joutuu edelleen suunnistamaan, kunnes saapuu suppilon perälle jatkaakseen loppuviitoitusta pitkin kohti maalia.

Kokoava viitoitus sopii erityisesti tilanteisiin, joissa aivan kilpailukeskuksen läheisyydessä on pienipiirteinen maastonosa ja kartanlukutehtäviä halutaan tarjota mahdollisimman loppuun asti.

Maaliintulo ilman viitoitusta

Maaliintulo voidaan toteuttaa myös kokonaan ilman viitoituksia. Tämä on mahdollista esimerkiksi silloin, kun maastonmuodot ohjaavat kaikki suunnistajat joka tapauksessa samaa reittiä maaliin (esimerkissä tielle) eikä yleisön tarvitse päästä seuraamaan maaliintuloa tai viimeisen rastin leimausta heti viitoitusnauhan takaa. Maaliintulo ilman viitoituksia sopii luontevasti esimerkiksi seuran pieniin tapahtumiin (kuten kuntosuunnistuksiin) ja sarjoihin, joissa käytetään etämaalia.