4.4.H Toimintojen sijoittumisesta sopiminen hiihtosuunnistuksessa

Lähtö

Väliaikalähtökilpailun lähtöpaikka ei vaadi suurta tilaa. Karttaämpärit tai -laatikot tulee kuitenkin sijoittaa riittävän väljästi, jotta karttaa telineeseen asettelevien suunnistajien sauvat ja sukset eivät viuhu ja kolise vaarallisesti. Lähtö voi tapahtua karttalaatikon vierestä tai lähtöviivalta. Kansallisissa kilpailuissa on 2 min ennen lähtöä nähtävillä mallikartta, jossa on tyhjä uraverkosto. WRE-kilpailuissa ja kansainvälisissä arvokisoissa mallikarttaa ei ole. Verryttelylle on hyvä varata alue.

Yhteislähtö- ja takaa-ajokilpailuissa lähtöalueen vaatimukset ovat tiukemmat. Optimaalinen on laaja, tampattu kenttä, josta hiihtäminen jatkuu edelleen leveitä luistelu-uria pitkin, joilla urheilijat mahtuvat tekemään ohituksia ja hakemaan alkuasemia ennen siirtymistä kapeille urille. Usein on tapana myös määrittää alkuun tasatyöntöalue, jonka aikana luisteleminen on kielletty. Tällä tavoitellaan välinerikkojen välttämistä.

Lähtöalueen ja K-pisteen välille on syytä osoittaa huoltoalue joko omatoimiseen tai avustettuun välineiden vaihtoon lähdössä sattuvan sauvarikon varalle. Yhteislähtökilpailuja ei tule järjestää, jollei lähtöä voida toteuttaa riittävän väljältä alueelta.

Kartanvaihto ja vaihtoalueet viesteissä

Viestikilpailujen vaihto tulee suunnitella tapahtuvaksi maastohiihdon viestikilpailujen kaltaisesti. Suunnistusviesteistä tuttu vaihtopuomimalli soveltuu hiihtosuunnistukseen huonosti, sillä puomin rakenteet vaarantavat kilpailijoiden välineet. Vauhti on yleensä vaihtoalueelle tultaessa kova. Vaihto suoritetaan siis maastohiihtoviestin tapaan kosketuksella vaihtoalueella, josta lähtevä kilpailija kiihdyttää kohti kartanjakoa.

Lähtevän kilpailijan kartanjako on hyvä järjestää K-pisteelle menevän reitin varrelle. Kartanjaossa on paras käyttää niin sanottua karttaseinää. Siinä kilpailijan tai viestijoukkueen kartat on sijoitettu seinässä oleviin reikiin kilpailunumerolla merkittyyn kohtaan järjestyksessä ylhäältä alas ja rullalle käärittyinä. Suomessa on tavallisesti käytetty suunnistusviestien karttapuomin sovellettua versiota, jossa kartat ovat olleet niitattuina. Märällä kelillä tai liian heikkoa paperia käytettäessä karttoja on kuitenkin repeillyt.

Karttaseinä on IOF:n kansainvälisissä kisoissa käytetty menetelmä ja kilpailijan kannalta sujuvin vaihtoehto.

Maali

Emitin touch free -leimausta käytettäessä maali rekisteröi tageja tulospalvelujärjestelmään ilman kosketusta. Maaliviivan ympärille on varattava noin 15 metrin säteelle ulottuva suojavyöhyke, jonka sisään ei päästetä lämmitteleviä urheilijoita tai huoltajia, joiden taskuissa voi olla emiTag-leimasimia. Ylimääräiset leimaukset sekoittavat helposti tulospalvelujärjestelmän.

Maaliintulouran olisi hyvä olla vähintään kapea luistelu-ura, mutta mieluummin leveä luistelu-ura, jolloin on mahdollista tehdä ohituksia. Viimeisellä rastilla tulisi olla kaksi leimasinyksikköä, tai ainakin rastin sijoittelun on mahdollistettava leimaaminen rastin molemmilta puolilta.

Maastonkäyttösuunnitelman kokonaisuus

Esimerkki ratamestarin teemakartasta.