4.5.H Uraverkoston ja ratojen suunnitteleminen hiihtosuunnistuksessa

Uraverkosto on olennainen osa ratasuunnittelua, ja jonkinlainen käsitys lopullisesta uraverkostosta on syytä olla ennen kuin ratoja aletaan lyödä lukkoon. Olemassa olevat ladut ja sellaiset urat, joille syntyy luonnostaan hiihdettäviä uria järjestäjän toiminnasta riippumatta (kuten talvijuoksu- ja koiranulkoilutuspolut, lumikenkäreitit tai vastaavat) on syytä kartoittaa alustavia suunnitelmia tehtäessä. Useampia kilpailuja käsittävän tapahtuman maastonkäyttö eri kilpailumatkoilla on hyvä suunnitella heti alkuun, jotta kuhunkin kilpailuun voidaan suunnitella sille tyypillistä urastoa ja suunnistustehtäviä.

Mahdolliset reitinvalintaväleiksi tarkoitetut rastivälit, joissa voidaan hyödyntää olemassa olevia hidasteita ja esteitä kuten suuria korkeuseroja, tiheikköjä tai vastaavia, sekä toisaalta nopeasti edettäviä uria kuten leveitä hiihtouria, aurattuja, lumisia teitä tai tampattuja alueita, kannattaa suunnitella alustavasti ennen lopullisen uraston ajamista. Tällöin ratamestari voi taktikoida maaston käytössä ja jättää uria ajamatta joillekin alueille. Näin hiihtosuunnistaja voidaan pakottaa kiertävälle valinnalle ja tekemään reitinvalintaa muullakin perusteella, kuin mahdollisimman suoraviivaisen reitin valitsemisella. Tässä kannattaa kuitenkin huomioida alusta saakka myös sellaiset paikat, joihin ura saattaa todennäköisesti syntyä joka tapauksessa jonkun ulkopuolisen kelkkailijan toimesta. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi monet sähkölinjat. Alla olevissa esimerkkikartoissa on tehty erilaista urastoa eri maastonosiin, mikä rytmittää ratoja onnistuneesti.

Reitinvalintaväleiksi tarkoitetut rastivälit kannattaa suunnitella alustavasti ennen lopullisen uraston ajamista.

Lopullisesti ja jäykästi uria ei kuitenkaan kannata työpöydän ääressä suunnitella. Työergonomisesti ja usein myös suunnistustaidollisesti järkevämpää on tyytyä suunnittelemaan urien ajaminen alueittain siten, että tietylle alueelle ajetaan tietyn tyyppisiä uria ja tietyllä tiheydellä. Kelkkailuun on hyvä jättää riittävästi jouston varaa maastoon. Sujuvin ajoreitti maastossa voi poiketa merkittävästikin siitä, millaiseksi sen on kartalta ajatellut. Ei yleensä ole järkevää tehdä maastossa turhia raivauksia, jos parinkymmenen metrin kierrolla saadaan lähes vastaava lopputulos.

Sujuvin ajoreitti maastossa voi poiketa merkittävästikin siitä, millaiseksi sen on kartalta ajatellut.

Kelkan kääntölenkit ja mutkaiset urat luovat suunnistusteknisestikin parempia ja haastavampia tehtäviä kuin kovin selkeät ja symmetriset muodot. Laadukasta gps-laitetta hyödyntämällä urat saadaan tarkasti kartalle ajamisen aikana ja sen jälkeen. Erittäin hyödyllistä on myös gps-sijainnin seuraaminen maastotietokoneen tai tabletin näytöllä olevalta kilpailukartalta uria ajaessa, jos laitteita on käytettävissä. Gps-laitteita ja karttaohjelmien paikannusta voidaan hyödyntää myös rastien tarkan sijainnin määrittämisessä.

Tiheäkasvuisissa, epätasaisissa ja muulla tavoin hankalasti ajettavissa maastoissa, sekä erityisesti arvokilpailuihin tärkeää reitinvalintaväliä suunniteltaessa on kuitenkin järkevää käydä tiedustelemassa ja merkitsemässä tarkat etenemisreitit ennen uran ajamista moottorikelkalla. Joskus yksittäinen väärään paikkaan ajettu ura voi laittaa pitkälle viedyn ratasuunnittelun lähtökohdat uusiksi. Hyvällä maastonkäytön suunnittelulla tällaiset tilanteet voidaan helposti välttää.

Lopulliset radat kannattaa suunnitella vasta, kun uraverkosto on löytänyt lopullisen muotonsa, mutta yllätyksiin on aina syytä varautua. Maastoon voi syntyä viime hetkillä yllätyksellisiä muutoksia esimerkiksi muuttuvien lumiolosuhteiden, vapaa-ajan kelkkailijoiden tai maanomistajan kanssa syntyneen väärinkäsityksen takia.

MM-kilpailuissakin on useina vuosina jouduttu tekemään ratasuunnitelmia uusiksi vielä kilpailua edeltävänä päivänä, kun lumen sulaminen on tehnyt jonkin maastonosan käytön mahdottomaksi. Koska hiihtosuunnistuksessa kilpailukartat julkaistaan nykyisin laadukkaina tulosteina eikä offsetpainatusta käytetä, muutokset on helppo korjata kartalle vielä hieman ennen karttojen tulostamista. Vielä edellisenä iltanakin havaitut muutokset voidaan siis varsin helposti korjata kilpailukarttoihin ja tulostaa ne uudelleen, etenkin silloin kun muutos on relevantti vain osalle sarjoista.

Ratamestarin ja valvojan on syytä keskustella aktiivisesti näiden asioiden toteuttamisesta kilpailijan etu edellä. Lähtöpaikan mallikarttaan merkittäviä muutoksia, jotka eivät näy kilpailukartoissa, tulisi pyrkiä välttämään aivan viimeiseen saakka.