4.6 Sarjojen yhdistäminen samalle radalle

Aikana, jolloin kartat painettiin kirjapainossa, painoteknisistä syistä samanlaista rataa oli edullista painaa suurempi erä. Tällöin samalle radalle pyrittiin yhdistämään mahdollisimman tarkoin kaikki sarjat, joille rata taitotason ja ohjeajan näkökulmasta edes jotenkuten sopi. Nyt yhdistämisestä saatu hyöty on vähentynyt tulostekarttoihin siirtymisen myötä. Nuorempien sarjojen ja veteraanisarjojen yhdistämistä samalle kartalle haittaa myös se, että veteraanisarjoissa enenevässä määrin käytetään 1:7 500-mittakaavaa. Nykyäänkin sarjojen yhdistäminen samalle radalle vähentää jossain määrin ratasuunnittelun kompleksisuutta ja varakarttojen tarvetta.

Sarjojen yhdistämistä samalle radalle rajoittaa ohjeajan ja taitotason (ks. 1.3) lisäksi myös tarkoituksenmukaisen lähtökaavion laatiminen. Lähtökaavio on selkeimmillään, kun lähtijöitä riittää tasaisena virtana koko ajan. Sarjat on siis kohdistettava radoille tasaisesti. Kun H70 ja H75 ovat tällä hetkellä suurimpia sarjoja, näillä ei voi olla sama rata, tai kilpailun kesto pitenee merkittävästi. Kun kansallisten kilpailujen osanottajamäärät ovat olleet pitkään hienoisessa laskuvireessä väestörakenteen takia, sarjojen yhdistäminen on jälleen alkanut yleistyä. Käytännössä vasta yli 1 000 osallistujan kisoihin voi olla luontevaa tehdä jokaiselle sarjalle oma rata. Jos peräkkäisten sarjojen ratoja laaditaan siten, että ne ovat vain hiukan erilaisia keskenään, niitä kannattaa käsitellä lähtökaavion laatimisessa yhtenä ratana, mikäli mahdollista.

Ohjeaikojen näkökulmasta monissa suunnistuslajeissa voidaan yhdistää lähinnä ”peräkkäisten” sarjojen ratoja, koska ohjeajat muuttuvat ikäsarjasta toiseen. Keskimatkalla ikäsarjojen yhdistäminen on helpompaa kuin pitkällä matkalla, koska ohjeajat ovat ikäsarjoissa varsin samanlaiset. Sprinttikisassa sarjojen sijoittaminen samalle radalle on sen sijaan luontevinta, sillä kaikissa sarjoissa on sama ohjeaika ja näin myös ratapituudet ovat varsin samat. Urbaanisprintissä hyvien rastivälien keksimismahdollisuudet ovat usein rajallisemmat kuin metsäsuunnistuksessa ja suorituksen kesto on lyhyempi, joten useamman sarjan yhdistäminen parhaille radoille on luontevampaa, eikä tästä seuraa merkittävää kilpailun keston venymistä.