4.8.3.H Hiihtosuunnistuskartta

Kartta, uramerkinnät ja symbolit

Hiihtosuunnistuskartta on pelkistetympi kuin tavallinen suunnistuskartta, sillä suunnistus on luonteeltaan urasuunnistusta. Kartan tärkein informaatio tulee uraverkoston kuvauksesta ja korkeuskäyristä. Selkeät kasvillisuuserot kuvataan keltaisilla avoimen ja puoliavoimen alueen ja vaaleanvihreällä tiheikön symbolilla. Kuviorajoja voidaan kuvata. Vesistössä on oma symbolinsa ylipääsemättömälle (kielletylle) ja ylitettävälle vesialueelle. Suot kuvataan, koska maaperän kosteus voi vaikuttaa lumen rakenteeseen ja sitä kautta luistoon ja koska suot ovat myös paikantamiseen vaikuttava näkyvä maastokohde. Kivistä ja jyrkänteistä kuvataan vain sellaiset kohteet, jotka lumitilanteen ja maaston ominaisuuksien takia ovat tarpeellisia kartalle ja myös erottuvat lumisessa maastossa selvästi. Turhat yksityiskohdat karsitaan pois. Tarkat ohjeet löytyvät kansainvälisestä hiihtosuunnistuskartan kuvausohjeesta (ISSkiOM).

Hiihtosuunnistuksessa reitinvalintatehtävät perustuvat hiihtouria pitkin kertyvän hiihtomatkan, urien hiihtonopeuteen vaikuttavan laadun, sekä korkeuserojen vaikutuksen arviointiin.

Kartan tärkein elementti ovat siis urat, joiden piirtämiseen on syytä kiinnittää huomiota. Hiihtosuunnistuksen uraverkosto muodostuu varsinaisista hiihtourista, moottorikelkkareiteistä, sekä auratuista mutta hiekoittamattomista teistä.

Varsinaiset hiihtourat kuvataan leveytensä ja laatunsa mukaan neljällä erilaisella vihreällä viivasymbolilla. Leveä luistelu-ura kuvataan yhtenäisellä, 0,85 mm leveällä viivalla. Kapea luistelu-ura kuvataan yhtenäisellä, 0,6 mm leveällä viivalla. Moottorikelkalla ajetut hiihtourat kuvataan 0,5 mm leveällä katkoviivalla, jossa viivojen pituus on 3,0 mm ja katkojen 0,5 mm. Lisäksi heikkolaatuisia, kapeita hiihtouria ja lumipolkuja tai hiihtäen tehtyjä latuja kuvataan pisteviivalla. Järjestäjän tekemien hiihtourien lisäksi kartalle voidaan merkitä hiihtokelpoiset moottorikelkkailureitit omalla merkillään, 0,81 mm leveällä vihreä-valkoisella katkoviivalla, jossa on yhtenäiset reunaviivat.

Myös maastoon kävellen ja lumikengillä syntyneet polut on ehdottomasti kuvattava, sillä ne voivat yllättäen urien kanssa ristetessään aiheuttaa paitsi turhaa hämmennystä suunnistajalle, myös vaaratilanteita, koska niillä liikkuu usein ulkopuolisia kuntoilijoita ja koiran ulkoiluttajia.

Urien leveys on ensisijainen käytettävää symbolia määrittävä tekijä, sillä mahdollisuus hyödyntää luistelutekniikoita kasvattaa hiihtovauhtia suhteessa tasatyöntöön. Kuitenkin joskus pelkkä leveys voi olla uran todellisen hiihdettävyyden kannalta harhaanjohtava määre, ja ratamestarin ja kilpailun valvojan on hyvä arvioida käytettyä symbolia myös reitinvalinnan näkökulmasta. Esimerkiksi muodoltaan kovera, korkeareunainen kapea luistelu-ura voi olla jyrkkäpiirteisessä maastossa mahdoton luistella, mutta jos urheilija ei ole nähnyt paikkaa ennakkoon, ei kartan perusteella voi välttämättä arvioida hiihtonopeutta oikein. Tällöin katkoviiva voi olla oikea symbolivalinta. Myös erityisen möykkyistä, vähälumista tai muutoin heikkolaatuista ja hidasta kohtaa tavallisella katkouralla voidaan kuvata piirtämällä ura osittain pisteviivaksi. Yleisesti pehmeät urat eivät ole syy luokituksen muuttamiseen, vaan merkittävä poikkeavuus muista urista.

Kuitenkin joskus pelkkä leveys voi olla uran todellisen hiihdettävyyden kannalta harhaanjohtava määre, ja ratamestarin ja kilpailun valvojan on hyvä arvioida käytettyä symbolia myös reitinvalinnan näkökulmasta.

Uria piirrettäessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti risteysten selkeyteen, keskinäisiin suhteisiin ja lähtösuuntiin. Kovalla vauhdilla tiheässä urastossa hiihdettäessä suunnistusajattelu pelkistyy usein “vasen, suoraan, oikea”-tyyppiseen muistamiseen, ja tällöin on tärkeää, että risteykset ovat kartassa oikein. Kartan perusteella kohtisuoraan risteävät urat eivät saa maastossa olla edes muutamaa metriä lomittain, vaan tällöin karttaan on mieluummin vaikka hieman liioiteltava urien välistä siirtymää, jotta se erottuu. Samoin urien lähtösuunnat risteyksessä on pyrittävä kuvaamaan mahdollisimman tarkasti. Mutkaiset urat ovat suunnistuksellisesti ja hiihtoteknisesti haastavia ja niitä kannattaa suosia. Mutkia kannattaa pyrkiä kartalla mieluummin liioittelemaan kuin loiventamaan, sillä se helpottaa kartanlukua ja etenemisen ennakointia sekä lisää turvallisuutta etenkin alamäessä.

Katkouria piirrettäessä urien katkotusta on säädettävä katkotuspisteillä siten, että risteysten kohdalla kaikki urat ovat yhtenäisiä. Tämä mahdollistaa risteysten selkeän kuvaamisen. Pisteurien lähdöt piirretään risteykseen lyhyellä viivalla.

GPS-viivan päälle piirretty, maastokäynnin perusteella viimeistelty urasto

  1. Uran muodot, esim. selkeät mutkat on korostettu.
  2. Risteyksen muodot on korostettu siten, että mielikuva välittyy suunnistajalle.
  3. Risteyksen kohdalla urat ovat yhtenäisiä.

Lisäksi uran väriin on lisätty 10% mustaa.

GPS-viiva muutettu urasymboliksi ja leikelty. EI NÄIN!

  1. Uran muotoja, esim. selkeitä mutkia ei ole korostettu.
  2. Risteysten muotoja ei ole korostettu siten, että mielikuva välittyy suunnistajalle, eikä urien katkotusta ole siistitty.
  3. Kartalla on signaalin häiriöistä tai kaksinkertaisesta ajosta jääneitä jälkiä.
  4. Kartan reunasta puuttuu uria.

Hiihtosuunnistuskartassa urien ja ratapainatuksen suhde toisiinsa on tärkeä. Urakuvauksen vihreä väri ja ratapainatuksen purppura aiheuttavat etenkin punavihersokeille haasteita, joiden välttämiseksi ratamestarin on nähtävä vaivaa kartan viimeistelyssä. (Värisävyjä kannattaa myös testauttaa oman seuran punavihersokeilla.)

Kartan värijärjestys on suunnistuskarttaan nähden monimutkaisempi, ja haastava toteuttaa erillisen ratatiedoston ja karttatiedoston välillä. Ohjeen mukainen värijärjestys on seuraava:

  1. Ylempi violetti. Tällä kuvataan lähtökolmio, maali, rastin järjestysnumero ja rastitunnus, viitoitukset ja rastiympyrän kohdistuspiste.
  2. Musta
  3. Ruskea (korkeuskäyrät)
  4. Ylempi vihreä. Tällä kuvataan hiihtourat.
  5. Alempi violetti. Tällä kuvataan rastiympyrät ja rastiväliviivat.
  6. Sininen
  7. Alempi vihreä
  8. Keltainen

Värijärjestys

IOF:n kuvausohje vuodelta 2020 mahdollistaa korkeuskäyrien ruskean ja hiihtourien vihreän asettamisen myös niin, että urat ovat käyrien päällä. Urien ja käyrien keskinäistä värijärjestystä kannattaa harkita maastotyypin perusteella.

Värijärjestykseen pääseminen vaatii karttateknistä osaamista ja symbolien siirtoja tiedostojen välillä. Toimiva ja yleensä riittävä tapa kartan luettavuuden turvaamiseksi on käyttää tulosteessa läpinäkyvää violettia, esimerkiksi tulostamalla radat OCAD:in konseptitilassa tai tekemällä erillinen läpinäkyvä pdf-tiedosto.

Pelkästään oikea värijärjestys ei vielä riitä laadukkaiden kilpailukarttojen tuottamiseen. Katso ratamerkintöjen siistimisestä lukua 6.1.