4.10.1 Leimaustavat

Sähköiset järjestelmät (Emit ja emiTag sekä SPORTident) jakaantuvat käytännössä kahteen pääsuuntaan, joiden toimintaperiaate eroaa erityisesti siinä, miten leimaushetki tallentuu ja miten tieto leimauksesta kulkeutuu tulospalveluun. Tässä ei mennä tarkemmin järjestelmien tekniikkaan, paitsi siltä osin, miten valittu järjestelmä vaikuttaa suoraan ratamestarityöhön. Käytännössä Suomessa Emit on yleisimmin käytetty leimaustapa metsä- ja sprinttisuunnistuksessa, emiTag hiihto- ja pyöräsuunnistuksessa ja osassa sprinttejä. Suunnistuksen vauhtilajeissa kannattaa suosia touch free -tyyppistä leimausjärjestelmää. Tarkkuussuunnistuksessa käytetään yleisimmin pihtileimausta leimausten keräämiseen ja Emitiä ajanottoon, mutta muitakin leimausjärjestelmiä on kehitteillä.

SPORTident-järjestelmää käytetään muun muassa Ruotsissa ja monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa. Siinä leimauksen onnistumisesta kilpailijalle kertoo ääni- ja/tai valomerkki. SPORTidentiä käytettäessä rastiyksiköt on muistettava ”herättää”. Käytännössä yksi tapa tehdä tämä on kilpailun alla juostava tarkistuskierros. Mikäli jotkin rastit ovat käytössä huomattavasti muita myöhemmin, nämä saattavat vaatia oman herättelyn.

Uusimpiin malleihin mahtuu 128 leimaa, vanhempiin mallista riippuen 30 tai 50. EmiTagin ja sitä vastaavan SPORTident Air -järjestelmän heikkous on, että liian lyhyen ajan sisällä tehdyistä leimauksista jälkimmäinen ei tallennu, josta seuraa se, että Suomenkin lajisäännöissä rasteille on asetettu minimietäisyys toisiinsa nähden.

Norjalaistaustainen Emit-järjestelmä valittiin Suomessa pääleimaustavaksi parisenkymmentä vuotta sitten ja se hallitaan jo hyvin. Emitissä sähköisen leimauksen varmistuksena on leimasinten piikeistä tarkistuskorttiin syntyvä piikkikuvio. Piikin paikka rastilaitteessa riippuu laitteen koodista ja on siten yksilöllinen. Piikkikuvion avulla voidaan varmistaa, minkä koodisilla rasteilla on käyty, joskaan käyntijärjestystä tai samankoodisen rastin käyntikertoja ei pystytä todistamaan. Myös sähköisen leimauksen osalta ratamestarin on varmistettava, ettei samaa Emit-koodia käytetä peräkkäisillä rasteilla tai lähekkäisillä rasteilla.

Yhteen Emit-korttiin mahtuu enintään 48 leimaa (ja lähtö- ja maalileimaus) mahdolliset vahinkoleimaukset mukaan lukien, mikä on otettava huomioon suunniteltaessa erittäin runsasrastisia tapahtumia, lähinnä erikoispitkän matkan kilpailuja, pistesuunnistuksia ja runsasrastisia hiihtosuunnistuskilpailuja, joissa kilpailijat hiihtävät toisten sarjojen rastien ohi. Joissakin seikkailutapahtumissa Emitin rajat on kierretty käyttämällä useampaa korttia.

Emitin tuote emiTag on kosketusvapaa rastilaite (”etäleimasin”), jota käytetään pääsääntöisesti hiihto- ja pyöräsuunnistuskilpailuissa sekä sprintissä. EmiTagiin mahtuu 500 leimausta. Laitteiden tunnistusetäisyys (etäisyys, jolta kilpailijan kuljettaman ”kilpailukortin” leimaustapahtuma rekisteröityy) on hieman riippuvainen suunnasta. Kyseessä on hieman samankaltainen tilanne, kuin kännykkämastojen kanssa; signaali on parempi tiettyyn suuntaan ja heikompi kohtisuorassa suunnassa. EmiTagissa ei ole varmistusjärjestelmää.

Pitkäkestoisessa kilpailussa myös vanhemman mallin emiTag-rastiyksiköitä on “pidettävä hereillä”, jotta ne ovat valmiina vastaanottamaan leimauksia kärjen tullessa rastille.

Tarkkuussuunnistuksessa pihtileimaus on edelleen varsin yleisesti käytössä. Tarkkuussuunnistaja valitsee perinteisessä tarkkuussuunnistuksessa esimerkiksi tehtävän 1 kohdalla oikean ruudun vaihtoehdoista 1A, 1B, 1C, 1D, 1E, 1F ja 1Z. Tarkkuussuunnistuksessa käytetään usein taitettavaa A4-kokoista kilpailukorttia, johon mahtuu 25 tehtävän leimaukset (linkki), tai kaksinkertaista korttia. Jos rasteja on enemmän, voidaan kilpailijalle antaa lähdössä tarvittaessa toinen kilpailukortti radan loppuosan tehtäville.

Tarkkuussuunnistuksen aikarasteilla toimitsija tallentaa vastaukset käsin kilpailijan kilpailukorttiin ja aseman pöytäkirjaan ja/tai ANT-sovelluksella. Tarkkuussuunnistuksessa kilpailijalla on nykyisin useimmiten oma pihtileimasin. Järjestäjän on hyvä varautua muutaman leimasimen lainaustarpeeseen.