5.8.H Ratamestarin maastotyöt hiihtosuunnistuksessa

Rastipisteet ja rastirakenteet

Rastipisteet sijoitetaan aina urille. Rastilippu ja touch free -leimasinyksikkö sijoitetaan tolppaan uran sivuun. Tolpassa ylimpänä on rastitunnus, joka näkyy uralla molempiin hiihtosuuntiin, sen alla on leimasin, joka on suunnattu uralle päin, ja rastilippu on alinna. Kaikenlaiset uran päältä tai sivusta roikkuvat rastirakenteet altistavat leimasinyksikön kolahduksille ja lyönneille, jotka voivat vahingoittaa sitä.

Mieluiten käytetään kahta leimasinyksikköä, jolloin molemmin puolin uraa on yksi leimasinyksikkö. Aina tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, joten hiihtosuunnistaja voi joutua kurottelemaan kädellään etenemissuuntaan nähden väärälle puolelle uraa kovassakin vauhdissa. Suunnistajahan ei voi ennakolta tietää, kummalla puolen uraa rasti on. Hyvä rastin paikka on siksi uran reunassa kohdassa, jossa puita ei kasva kovin lähellä uraa, eikä jyrkkiä mutkia ole rastin välittömässä läheisyydessä.

Toinen vaihtoehto on sijoittaa rastit tolpassa uran keskelle, ja leventää uraa rastien kohdalta siten, että rasti on ohitettavissa molemmin puolin. Koska urilla käytössä on oikeanpuoleinen liikenne, tämä merkitsee rastin sijoittumista aina kulkusuuntaan nähden vasemmalle. Mikäli kaikki rastit sijaitsevat uran keskellä, urheilijaa voidaan kilpailuohjeissa ohjeistaa sijoittamaan taginsa vasempaan käteen. Luistelubaanoilla rastit tulee aina sijoittaa baanan keskelle, koska tilaa on, mutta niin on myös vauhtia, ja uran reunalle kurottelu altistaa turhille välinerikoille ja kanssakilpailijoiden tahattomalle tökkimiselle. Myös keskelle uraa sijoitettavilla rasteilla leimasinyksikkö sijoitetaan hiihtosuuntaan nähden poikittain (EmiTagissa siis leveä sivu kohti uran reunaa), koska näin se tarjoaa laajemman keilan leimausta varten.

Rasteja rakennettaessa kannattaa hyödyntää gps-laitetta ja sen waypoint-toimintoa.

Rastilta talteen napatun pisteen voi helposti tuoda kartta- tai ratasuunnitteluohjelmaan, jossa rastien sijainti on valvojien ja ratamestarien helposti tarkistettavissa. Prikkoja ei hiihtosuunnistuksessa yleensä käytetä, ja tämä on yksinkertainen keino suorittaa rastipisteiden valvontaa ja tehdä myös nopeita muutoksia ratatiedostoihin tai käydä maastossa korjaamassa havaitut virheet.

Urien ajamisen aikana syntynyt GPX-tiedosto tuotuna karttatiedostoon kielletyn alueen reunaviivan symbolilla.