5.9 Maastovalvonta kilpailun aikana

Kilpailunaikaista maastovalvontaa tarvitaan kiellettyjen alueiden valvomiseen kaikissa suunnistuslajeissa, jos radat on laadittu siten, että kiellettyjen alueiden kautta kulkemisesta on odotettavissa hyötyä. Jos jokin kulkuaukko tai reitti joudutaan pitämään auki kilpailun ajan, mutta siitä kulku on ratapainatusmerkein kielletty, kyseinen kohta vaatii ehdottomasti valvonnan. Kiellettyjen alueiden valvonta on erityisen keskeistä kaupunkisprinttisuunnistuksessa.

Maastovalvonnalla on valvonnasta ennakkoon tiedottamisen ja kilpailun aikaisen näkyvyyden muodossa myös huomattava ennalta ehkäisevä vaikutus.

Ratamestarilla on keskeinen rooli yhdessä maastovalvonnan henkilöstön kanssa onnistuneen maastovalvonnan toteutuksessa. Valvonnan tavoitteena on

  1. Estää suunnistajia törmäämästä autoihin, pyöräilijöihin, jalankulkijoihin ja pihoilla oleileviin kilpailualueen asukkaisiin
  2. Taata tasapuolinen kilpailu kaikille osanottajille
  3. Ehkäistä suunnistajien pihoille, istutuksille ja muulle rakennetulle ympäristölle aiheuttamat vahingot

Suunnistajien ja muiden kilpailualueella liikkuvien turvallisuus on varmasti ykkösprioriteetti, mutta tasapaino muiden maastovalvonnan osatekijöiden painottumisen välillä riippuu itse kilpailualueesta. Oleellista on muistaa, että suunnistajat ovat saaneet alueen käyttöönsä alueen asukkaiden suostumuksella, jopa pihoja myöten. Lupa voidaan saada uudelleen vain, jos kilpailu ja sen suunnistajat jättävät itsestään positiivisen kuvan alueen asukkaille.

Tasapuolisen kilpailun varmistamisen oleellisempana tavoitteena on hylätä kaikki sääntöjä rikkovat.

Tasapuolisuus toteutuu, kun

  • Suunnistajille on selkeästi annettu ennakkotieto, että valvontaa on
  • Kartan kielletty/sallittu-erottelu on yksiselitteistä, jotta suunnistaja ei voi uskotella, ettei tunnistanut kohteita kartasta (ks. myös 2.S.4 ja 6.5).
  • Kiellettyjä kohteita on merkitty maastossa niin, että suunnistaja ei voi itselleen tai muille uskotella, että ei tiennyt tai nähnyt. Oleellista maastovalvonnassa on varmistaa, että kilpailuohjeissa kuvatut kiellettyjen kohteiden merkinnät myös säilyvät koskemattomina koko kilpailun ajan (esim. nauhoitukset, suljetut portit)
  • Valvonta kisan aikana on näkyvää (valvovalla henkilöstöllä esim. huomioliivit) ja saa suunnistajat uskomaan, että sääntöjä rikkojat jäävät kiinni
  • Kaikki sääntöjä rikkovat saadaan tasapuolisesti kiinni ja hylättyä.

Edellytykset onnistuneelle maastovalvonnalle

  • Sovitaan yksiselitteisesti, millä kriteereillä kilpailija hylätään (esim. kielletyllä tiellä juokseminen, ylityspaikan noudattamatta jättäminen jne.). Näin pystytään antamaan maastovalvojille yhtenäinen ohjeistus.
  • Hylkäysprosessista tehdään selkeä kaikkien valvojien kannalta: miten rikkeet todennetaan, kirjataan ja miten niistä ilmoitetaan eteenpäin
  • Ratamestari siirtää tietoa maastovalvonnan aluepäälliköille, jotka edelleen siirtävät tietoa maastovalvonnan henkilöstölle. Aluepäälliköt ja valvojat perehtyvät erittäin hyvin kilpailualueeseen.
  • Valvonnalle taataan riittävät resurssit siten, että valvonta toimii koko kilpailun ajan ja takaa kilpailijoiden tasapuolisen kohtelun
  • Valvojat motivoidaan ja innostetaan tehtäväänsä sen merkitystä korostaen sekä toimimaan tunnollisesti ja vastuuntuntoisesti.

Maastovalvonnan organisointi

Maastovalvonta tulee organisoida selviin vastuisiin ja tehtäviin, jolloin etenkin maastotehtävien ja valvonnan aikataulutus sekä oleellinen tiedonsiirto ja sen pohjalta tehtävien päätösten (kuten hylkäykset) tulee varmistettua.

Seuraavassa on esitetty esimerkki maastovalvonnan organisoinnista ja tehtävänimikkeistä sprintin SM-kilpailussa. Tehtäviä on kilpailun koko ja käytettävissä olevat henkilöresurssit huomioiden mahdollista yhdistää, mutta oleellista on vastuukokonaisuuksien selkeä kuvaus.

Maastovalvonnalla on oma vastaava, jonka alaisuudessa organisaatio toimii.

Sprinttisuunnistuksen kilpailualue voi valvonnan näkökulmasta olla tarkoituksenmukaista jakaa alueittain. Aluepäälliköiden valinta on erittäin keskeinen osa onnistunutta valvontaa, sillä päällikkö vastaa maastovalvojien opastamisesta. Heidän on siis oltava tarkasti perillä kisan vaatimuksista ja osattava ohjeistaa valvojat tehtäviinsä. Aluepäälliköiksi olisi hyvä nimetä ratamestarityöhön osallistuneita tai ratamestarin kilpailualueeseen ja eri ratoihin perehdyttämiä kokeneita suunnistajia. Aluepäällikön on hyvä tutustua alueensa rastipisteisiin, portteihin ja vastaaviin sekä kiellettyihin alueisiin jo ennen kilpailua.

Aluepäällikön tehtävä on ohjeistaa henkilöstö (viemään rastit maastoon ja) asettumaan paikoilleen. Aluepäällikkö tarkistaa myös, että rastipukki on ratamestarin määrittämässä rastipisteessä ja optimaalisesti aseteltuna. Aluepäällikkö varmistaa, että hylkääjä tietää, mistä suunnasta todennäköinen rike tapahtuu ja että hylkääjä tietää, miten rikkeen sattuessa toimitaan. Aluepäällikkö myös opastaa vahdit ja hylkääjät maastosta valvontahavaintojen purkuun. Tämä on erityisen tärkeää kaksiosaisissa kilpailuissa (kuten karsinnasta ja finaalista muodostuvissa kisoissa) ensimmäisen osan jälkeen, jolloin on kiire siirtyä valvomaan toista osakilpailua.

Rastivalvoja vie rastin tai rastit paikoilleen ja valvoo, että ne pysyvät paikoillaan ja pystyssä kisan ajan. Lisäksi rastivalvojalle voidaan antaa tehtäväksi valvoa myös jotain kiellettyä ylitystä, yleensä aitaa tai pensasaitaa. Jos kilpailija ylittää kielletyn kohteen, valvoja ilmoittaa siitä maastovalvontavastaavalle.

Rastivalvojan tulee myös valvoa yleistä liikkumisturvallisuutta rastin ympäristössä. Lähinnä on huolehdittava, että muut liikkujat huomioivat nopealiikkeiset suunnistajat riittävän hyvin. Tämä koskee jalankulkijoiden ohella myös pyöräilijöitä, joita on hyvä neuvoa ajamaan rauhallista vauhtia, sekä parkista lähteviä autoilijoita, jotka eivät helposti näe pienempää auton taakse juoksevaa suunnistajaa.

Rastivalvojalla on hyvä olla myös sosiaalisia taitoja ja kykyä ennakoida vaaratilanteet. Muita liikkujia on puhuteltava, neuvottava, ohjattava, varoitettava tai tarvittaessa jopa kiellettävä menemästä ilmeisen vaaralliseen tilanteeseen. Kanssakäyminen on aina tehtävä ystävällisessä hengessä, sillä maastovalvojat ovat myös markkinoimassa suunnistusta. Myös suunnistajia voi varoittaa, jos se vaikuttaa tehokkaammalta keinolta.

Kielletyn alueen valvojan työnkuva on muuten sama kuin edellä, mutta hänelle ei ole rastia valvottavana, vaan hänen on keskityttävä vain kilpailijoiden liikkumisen valvontaan, sääntöjä rikkovien hylkäämiseen ja tarvittaessa onnettomuustilanteiden ennakoimiseen ja ehkäisemiseen. Jos kilpailija ylittää kielletyn kohteen, valvoja ilmoittaa siitä maastovalvonnan vastaavalle tai pienemmissä tapahtumissa tulospalveluun. Hallinnollisesti prosessi voidaan toteuttaa niin, että maastovalvoja keskittyy rikkomusten havaitsemiseen ja hylkäyspäätökset tekee valvonnan johtaja.

Ilmoitukseen tallennetaan ilmoittajan nimi ja paikka, kellonaika, kilpailunumero sekä riketilanteen yksilöity  kuvaus. Kuvaus tulee kilpailijan tietoon ja sitä hyödynnetään myös mahdollista kilpailijan tekemää vastalausetta käsiteltäessä.

Liikenteenpysäyttäjä

Liikenteenpysäyttäjä valvoo suojateiden ja järjestäjän osoittamien suunnistajien ylityspaikkojen liikennettä. Liikenteenpysäyttäjä pysäyttää autot, jotta suunnistajat pääsevät sujuvasti tien ylitse. Liikenteenpysäyttäjiä tulee aivan kapeimpia, hiljaisia teitä lukuun ottamatta olla kaksi jokaista valvottavaa ylityspaikkaa kohden eli yksi molempiin ajosuuntiin. Ensimmäisinä kaduillaan olevien pysäyttäjien olisi hyvä myös mahdollisimman paljon puhutella autoilijoille tiedottaen suunnistuskilpailusta, edessä olevista ylityskohdista ja suunnistajien tulosuunnista. Jos suunnistaja oikaisee ylityspaikkaa tarkentavien kartioiden väärältä puolen, hänet hylätään.