Hiihtosuunnistuskartan kooksi tulee valita kaikissa tilanteissa ja kaikilla matkoilla A4, vaikka lajisäännöt eivät erikseen kielläkään muun kokoisia karttoja. Aikaisemmin kartan koko ei ollut niin kriittinen, sillä karttatelineen levyt olivat muodoltaan sellaisia, ettei minkään mallinen paperi asettunut niihin sujuvasti. Lajisäännöt myös mahdollistivat urheilijalle kartan asettelun telineeseen kaikessa rauhassa, sillä kartan sai minuuttia ennen lähtöä.
Nykyisin aikaikkuna kartan jaosta lähtömerkkiin on kaikissa kilpailumuodoissa 15 sekuntia, mikä riittää juuri kartan sujauttamiseen karttatelineeseen ja lähtöpaikan paikallistamiseen kartalta. Lisäksi kaikkien modernien karttatelineiden levyn koko on A4, joten on selkeää ja tasapuolista, että karttakoko on vakioitu.
Mikäli maasto on sellainen, ettei rata mahdu yhdelle A4-kokoiselle kartalle, voidaan rata jakaa kahdelle kartalle maastoon sijoittuvan kartanvaihdon avulla. Myös runsaasti ristiin kulkeva rata saattaa olla vaikeasti luettavissa yhdeltä kartalta, jolloin kartanvaihto voi olla perusteltu. Kartanvaihto on usein jopa arvokisoissa toteutettu kääntökarttaperiaatteella, jolloin ei tarvita henkilöstöä tai rakenteita kartanvaihdon toteutukseen. Kääntökarttaa käytettäessä paperin on kuitenkin oltava sen verran vahvaa (vähintään 120 g/m2), ettei toisen puolen painatus kuulla paperin läpi ja häiritse kartanlukua eikä kartta repeydy helposti vaikkapa kaatumisen yhteydessä. Kääntökartta kannattaa aina etukäteen testata kirkkaassa ulkoilmassa ja varmistaa, että paperin toisen puolen painatus ei häiritse.