10.2.1 Hisutapahtuman järjestäminen matalalla kynnyksellä

Hiihtosuunnistuksen kisakalenteri on ollut viime vuosina surullisen köyhä, eikä harjoituksiakaan ole kovin laajasti järjestetty. Yksi syy tähän on se, että hiihtosuunnistusuraston valmistaminen on työläs prosessi, ja harrastajamäärien ollessa laskussa sen hyötysuhde voidaan ajatella heikoksi. Kuitenkin varsin hyvä harjoitus- ja etenkin sprintin kisaurasto syntyy suhteellisen helposti, jos maasto on valittu hyvin. Kansallisissa kisoissa pienemmistä alue- ja lähikilpailuista puhumattakaan ei tarvita myöskään kovin kummoisia kisakeskustoimintoja. Lähtöpaikalle riittää hyvin nollaus ja kartan jako, etenkin vapaata lähtöaikaa käytettäessä, jolloin ei tarvitse murehtia mahdollisista myöhästelijöistä, ja myös maalissa tulospalvelu voidaan toteuttaa kevyesti iltarastityyliin. Laadukas rata on tuote, jota suunnistajat tulevat tapahtumasta hakemaan.

Laadukas rata on tuote,
jota suunnistajat tulevat tapahtumasta hakemaan.

Harjoitusten ja pienten kilpailujen ratasuunnittelussa ei tarvitse laatia joka sarjalle omaa rataa. Muutama eri mittainen, laadukas rata, joille sarjat on jaettu karkeasti ohjeaikojen mukaan, riittää pitkälle.

Hiihtokeskukset, valaistujen pururatojen ympäristöt ja liikuntapuistot ovat paikkoja, joissa on yleensä valmiiksi luontaisia uria, joita hiihtosuunnistuksessa voidaan hyödyntää. Kartoittamalla ladut, lumipolut, hiihtokelpoiset tiet, sekä alueet, joissa moottorikelkalla ajaminen on helppoa, saadaan hyvä runkourasto. Lumipolkuja voi leventää moottorikelkalla noin metrin levyisiksi, jolloin ne voi kuvata katkoviivalla tavallisten hiihtourien tapaan. Kapeat polut ja lumikenkäreitit jätetään pisteviivalla kuvatuiksi, eikä niille mielellään sijoiteta rasteja.

Kartan saa muokkaamalla tavallisesta suunnistuskartasta yksinkertaisesti muuttamalla symbolit ISSkiOM –ohjeen mukaisiksi, ja poistamalla ylimääräiset kohteet. Mikäli hyvältä alueelta ei ole vielä karttaa, tai se on kovin vanha, voi uuden kartan tehdä melko näppärästi parissa tunnissa hyödyntämällä avointa laserkeilausaineistoa. Harjoituskäyttöön riittävän tarkat korkeuskäyrät saadaan automaattisesti laserkeilausaineistosta, kuten myös metsän rajat, avoimet alueet ja vesistöt. Ocadin wiki-sivustolta löytyy tarkat ohjeet karttavelhon käyttöön, ja Suunnistusliiton nettisivuilla on myös tiivis ohjepaketti hiihtosuunnistusharjoitusten järjestämisestä.

Urat saadaan helposti kartalle tuomalla gpx-tiedosto vaikkapa moottorikelkkaillessa käytetystä gps-urheilukellosta. Kunnollinen gps-signaali on odotettava ennen liikkeelle lähtöä. Urat on syytä piirtää gpx-viivan päälle, ei muuttamalla viiva suoraan urasymboliksi. Tällöin risteykset ja mutkat tulevat paremmin kuvatuiksi ja risteysten muodot viimeistellyksi. Lopputulosta on mahdollista verrata alkuperäiseen tiedostoon. Urien piirtäminen ja ratatiedoston viimeistely ovat ne työvaiheet, joista ei kannata nipistää, koska huolimattomuus niissä vesittää helposti kaiken muun hyvän työn.

Urat saadaan helposti kartalle tuomalla gpx-tiedosto vaikkapa moottorikelkkaillessa käytetystä gps-urheilukellosta.

Urien ajamisessa on hyvä käyttää leveätelaista moottorikelkkaa. Ura kovettuu tehokkaimmin juuri telan alta. Urat olisi hyvä myös lanata, koska moottorikelkan suksien ja telan jäljet luovat kovettuessaan raiteita, jotka vaikeuttavat hiihtämistä ja etenkin vauhdikkaissa maastonosissa aiheuttavat ikäihmisille ja aloitteleville harrastajille turhankin haastavia hiihtoteknisiä tilanteita. Lanattu ura myös erottuu mahdollisista ylimääräisistä kelkkailijoiden jäljistä, joita maastoon voi syntyä yllättäen. Urien lanaamisessa voidaan käyttää erilaisia välineitä. Epätasaisessa maastossa jäykkärakenteinen rautalana tasoittaa mättäiden välikköjä. Pehmeällä lumella tasaisessa maastossa autonrenkaista tai puusta rakennettu lana riittää tasoittamaan uran pinnan. Haasteeksi voi muodostua lämpötilavaihteluista johtuva urien jäätyminen. Urien ajaminen nuoskalla lumella ennen pakkasta voi olla kilpailijoille karhunpalvelus, sillä jäisellä uralla on erittäin vaikea jarruttaa tai ohjata. Mikäli urat pääsevät jäätymään ennen kilpailua, niiden pinta pitäisi pystyä rikkomaan ennen kisaa, ja tätä varten tarvitaan riittävän raskastekoinen lana, jossa on jonkinlainen pintakarhin.