Hiihtosuunnistusratamestarin klassinen virhe on keskittyä pääsarjojen ratoihin ja tehdä lopuksi lasten radat kiireen vilkkaa. Lasten ratojen suunnittelun teki haasteelliseksi se, ettei valmista latuverkostoa juuri ollut alueella. Tässä tapauksessa urasto ajettiin hyvin haastavaksi myös kisakeskuksen ympärillä katsastuskilpailun ehdoilla.

Uraston vaikeutta olisi voitu jossain määrin tasapainottaa varaamalla riittävästi rasteja sijoitettavaksi lähialueelle lasten radoille sopivien, lyhyiden rastivälien rakentamiseksi. EMITag-kaluston rajallinen määrä tosin asetti haasteen myös tälle strategialle.

Esillä on myös kaksi aitoa kisarataa, H11 ja D11 -sarjojen radat kahdelta kisapäivältä (huonot esimerkit). Lisäksi on kaksi vaihtoehtoista rataa, joita on hieman muutettu, ja joiden vaikeusaste lienee hieman lähempänä 11-sarjojen taitotasoa.