Rastivarsojen järjestämä, suljetun MM-näyttökilpailun takaa-ajokilpailu Orimattilassa oli ensimmäinen kunnon lumiolosuhteissa pidetty takaa-ajokisa Suomessa (sen jälkeen, kun laji tuli virallisesti IOF:n ohjelmaan. Ratapituuksien puolesta kilpailu oli lähellä MM-kisojen takaa-ajoa, jonka ohjeaika on tunnin luokkaa. Urasto on mainio, etenkin sen eteläinen osa, ja radalla on paljon hyviä rastivälejä ja elementtejä. Takaa-ajokilpailun luonteen kannalta rataa voisi parantaa muutamin perustavanlaatuisin muutoksin, jotka kannattaa huomioida tulevia tapahtumia suunniteltaessa.

• Kartanvaihto kannattaa sijoittaa kilpailukeskukseen; se lisää kilpailun seurattavuutta yleisölle, ja mahdollistaa paremmin tehokkaampien hajautusmenetelmien käytön.
• Uraverkostossa voi säästää: tien eteläpuolinen alue sekä pohjoispuolelta alue, jolla ratojen perhoslenkit kiertävät, muodostavat riittävän uraverkoston sprinttiprologiin ja takaa-ajoon. Sprintti eteläpuolella kilpalatuverkostoon tukeutuen, takaa-ajo koko aluetta hyödyntäen.
• Perhoslenkkien sijaan hajonta kannattaisi toteuttaa kahdelle lenkille tehokkaampia hajontamenetelmiä käyttäen. Katso tarkemmin luvusta 2.5, esimerkiksi ”farsta”.
• Lopussa on syytä olla reitinvalintaa ja kartanlukua sisältävä putki, joka tarjoaa suunnistuksellisen ratkaisun. Tältä osin miesten radan loppu oli parempi, ja siinä nähtiinkin suunnistuksellinen kilpailun ratkaisu. Naisten radalla painottuu hieman liikaa toteutus, ja todellista reitinvalintaa ei oikeastaan tarjota.

Jatkossa Suomessa takaa-ajokisoja järjestettäessä ei tarvitse pyrkiä tunnin mittaisiin kisoihin. noin 30–35 minuuttia on hyvä mitta, kun prologina on sprintti, jonka pituus on 8–12min. (Orimattilassa sprintti venyi liian pitkäksi todella hitaasta kelistä johtuen. Voittoaika oli lähes 20 minuuttia. Suomessa sprintit ovat meinanneet muutenkin venyä ylipitkiksi).