1.4.1 Suunnistajien hajauttaminen – miksi ja miten

Suunnistus on laji, jonka identiteetin keskiössä on yksittäisen henkilön suunnistusosaamisen mittaaminen ja itsenäisesti tehtävä suunnistussuoritus: peesaamalla ei tulisi menestyä. Viestikilpailuissakin joukkueen jäsenet ovat maastossa eri aikaan, yhteistyötä tehdään joukkueena lähinnä partiosuunnistuksessa. Tässä luvussa käydään läpi perinteisempiä ja modernimpia menetelmiä, joilla voidaan vähentää suunnistajan mahdollisuutta hyötyä toisista suunnistajista eli pakotetaan suunnistajaa itsenäiseen suoritukseen. Yhteistyö suunnistajien kesken…

1.4.10 Dead running eli tyhjän juokseminen tai pidätys

Hajautusmenetelmäksi on ehdotettu myös mallia, jossa radalla olisi kaksi samanlaista paikkaa, joissa perusradan lisäksi suunnistajat juoksivat joitakin kymmeniä metrejä tietä edestakaisin. Näistä syntyisi kolme erilaista kombinaatiota: yksi kolmannes juoksee ensimmäisen tyhjän osuuden kahdesti, toinen jälkimmäisen tyhjän osuuden kahdesti ja kolmas kolmannes molemmat kerran. Tyhjät osuudet voidaan toteuttaa rastein ja leimauksin tai vaihtoehtoisesti suunnistaja voidaan pidättää…

1.4.11 Hajautusmenetelmien tasapuolisuudesta

Lähtökohtaisesti on niin, ettei täysin tasapuolista hajautusmenetelmää ole. Toisaalta hajonnan puutekin tuottaa epäoikeudenmukaisia tuloksia, jos peesaamalla voi voittaa itseään taitavamman, yksin etenevän suunnistajan. Hajontamenetelmän arviointi on suhteutettava tähän. Kaikkia epäsymmetrisiä hajontamenetelmiä (micr-O, macr-O, Ultuna-perhonen, erilaiset sakkokierrokset ja epätasapainoiset silmukat, verkostot, valinnaiset rataosuudet) voidaan pitää epätasapuolisina. Osassa näistä hajontatyypeistä kullekin suunnistajalle kuuluu jopa eri rastit, jolloin…

1.4.12 Hajautusmenetelmän hallinta

Järjestäjän kannalta oleellista on, että ratamestari ymmärtää käyttämänsä hajontamenetelmän toimintaperiaatteen ja siihen sisältyvät ongelmakohdat tai riskit, osaa käyttää hajontamenetelmää oikein ja osaa tarvittaessa perustella tekemänsä ratkaisut. Symmetriset hajonnat, joissa kaikilla on samat rastit, ovat tässä suhteessa turvallisempia, mutta myös muita hajontatyyppejä voi käyttää, kunhan osallistujalle kerrotaan niiden periaatteet ennen ilmoittautumista. Ratamestarin tulee ymmärtää käyttämänsä hajontamenetelmän…

1.4.2 Lähtövälin pituus

Suunnistuksessa lähtöväli sarjan sisällä on usein 2 minuuttia ja sprinttisuunnistuksessa 1 minuutti. Kun suunnistajien erot loppuajoissa eivät suurissa kilpailuissa ole kovin suuret, lähtövälin pidentäminen ehkäisee tehokkaasti parien ja ryhmien syntymistä. Lähtövälin pidentämisen huono puoli on, että seurattaessa televisiolähetyksessä vain kahta sarjaa voi käydä niin, että lähetyksessä ei tapahdu tarpeeksi. Myös tapahtuman kokonaiskesto saattaa kasvaa jonkin…

1.4.3 Pitkät reitinvalintavälit ja radan luonne

Myös maastonkäyttö vaikuttaa jonoutumiseen. Lyhyillä rastiväleillä tehdään enemmän virheitä suhteessa matkaan ja etenemisnopeus hidastuu, jolloin “selät” tulevat herkemmin näkyviin.  Jonoutumisen välttämiseksi radan alkuosaa ei yleensä kannata kuormittaa suurella määrällä lyhyitä, vaativia välejä. Näillä perässätulija hyötyy suhteellisesti eniten, eikä seurattava pysty karkaamaan kovin helposti. Jonoutumisen välttämiseksi radan alkuosaa ei yleensä kannata kuormittaa suurella määrällä lyhyitä, vaativia…

1.4.4 Perhoset

Perhoset Perhoshajonnassa on tavallisesti kaksi siipeä ja puolet kilpailijoista kiertää vasemman siiven ensin, toinen puoli oikean. Perhoshajonta on tehokkaimmillaan radan puolenvälin jälkeen. Perhoset ja muut paikkaan sidotut hajontamenetelmät on sijoitettava suunnistusteknisesti haastavaan maastonosaan, jotta joukkoa hajottavia virheitä syntyisi. Perhoshajonnan haittapuolia on, että sen hajauttava vaikutus on huipputasolla vähäinen. Riittävän isoja 20‒30 sekunnin virheitä syntyy vain…

1.4.5 Salmiakki ja Ultuna

Salmiakki Salmiakkihajontaa tai englantilaista perhosta voisi kutsua myös “ooppelihajonnaksi”, sillä karttakuvassa näkyy automerkin logon tapaan ympyrä ja sen halkaiseva nuoli. Osa kilpailijoista aloittaa etenemällä ympyrän halki, kiertää sitten koko ympyrän kehän ja poistuu. Osa kilpailijoista taas kiertää kehän ensin ja halkaisijan sitten. Englannin kielessä hajonta tunnetaan nimellä phi-loop kreikkalaisen φ-kirjaimen mukaan. Salmiakkihajonnassa osa kilpailijoista aloittaa…

1.4.6 Silmukat eli lenkit

Silmukka Rata voidaan myös toteuttaa useana kilpailukeskuksesta lähtevänä lenkkinä. Kokonaisuus voi muistuttaa esimerkiksi kolmi- tai neliapilaa ja hajonta syntyy siitä, että lenkit juostaan eri järjestyksessä. Silmukkahajonta on luontevimmillaan pitkän tai erikoispitkän matkan yhteislähtökilpailuissa, mutta sitä voidaan periaatteessa käyttää myös väliaikalähtökilpailuissa. Silmukkahajonta jakaa kilpailijat aluksi yhtä moneen ryhmään kuin mitä silmukoita on, mikä on sinänsä erittäin…

1.4.7 Verkostohajonnat ja perhosten halkaiseminen

Verkosto Erikoispitkän matkan SM-kilpailuissa on viime vuosina käytetty usein erilaisia verkostomaisia hajontoja, jotka ovat periaatteessa laajennettuja sovellutuksia Ultuna-hajonnasta tai risteäviä silmukoita. Radat ovat keskipitkistä rastiväleistä muodostuvia verkkoja, joissa kaikki rastit ja rastivälit tulevat käydyksi, mutta järjestyksessä on paljon variaatiota. Hajontatyyppiä voidaan arvostella epäsymmetrisyydestä. Epäsymmetrisestä hajonnasta on kyse myös perhosen halkaisemisessa, joka on oikeastaan eräs Ultuna-hajonnan…