Maasto
Lasten suunnistukseen sopivan maaston perusedellytys on turvallisuus, jota tuo alueen luonnollinen rajautuminen asutukseen, peltoihin tai teihin.
Maaston mahdolliset vaaratekijät on harjoituksia tai kilpailuja laadittaessa vältettävä järkevällä suunnittelulla. Turvallisessa maastossa on hyvä näkyvyys ja siellä on helppo kulkea.
Koska lapsille tarkoitetun harjoituksen tai harjoituskilpailun maasto voidaan valita lasten ehdoilla, edellä mainituista perusedellytyksistä (turvallisuus, hyvä näkyvyys, helppokulkuisuus) ei saa tinkiä. Alueeltaan pienetkin lähimaastot ovat erinomaisia taidon harjoitteluun, koska taitoharjoituksen keston tulee olla varsin lyhyt.
Lasten radoille ei aina ole tarjolla ihanneolosuhteita, kun kilpailutapahtuman maastoaluetta valittaessa on pitänyt ottaa huomioon myös huippusuunnistajat. Lasten radoista vastaavien ammattitaito nouseekin tavattoman tärkeään rooliin, kun suunnitellaan kansallisen kilpailun ratoja ja toimintoja.
Perusratkaisuina on varmistettava:
- kilpailukeskuksen sijainti niin, että lasten radoille saadaan sopivin mahdollinen maaston osa
- lähtöpaikan sijainti lähelle kilpailukeskusta
- kulkureittien turvallisuus
Jos yleiseen kilpailuun valittu maasto kaikesta huolimatta on haasteellinen lasten ja aloittelevien radoille, turvallisuutta voi tehostaa:
- maastoa rajaavalla viitoituksella
- rastivälien tukiviitoituksilla
- maaston raivauksella
- lyhyillä ja ohjaavilla rastiväleillä
- erityisen selkeillä rastipisteillä
Maaston käyttöön liittyen on aina erittäin tärkeää muistaa selvittää kaikki tarvittavat maanomistajaluvat sekä mahdolliset harjoitus- ja kilpailukieltoalueet.
Kartta
Kartan tärkein ominaisuus on ajantasaisuus. Koska varsinkin lähimaastoissa rakenteiden, kulkuväylien yms. muutokset ovat usein suuria, seurojen karttatoiminnasta vastaavien tulee vuosittain varmistaa opetus- ja lähikarttojen paikkansapitävyys.
Karttojen tulostukseen liittyviä ohjeita löytyy Suunnistusliiton nettisivuilla.
Jos tulostettava kartta on osa suuremmasta aikaisemmin julkaistusta kartasta, karttaotteeseen tulee merkitä ns. emokartan tiedot eli teksti ”Ote suunnistuskartasta xxxxx” sekä maininta tulostuspaikasta ja vuodesta. Tekijänoikeusmerkintää ei saa jättää pois.
Lasten ratojen kartan arkkikoko valitaan suhteessa laadittavien ratojen pituuteen. Tulostettavaan kartta-alueeseen on jätettävä maastoa riittävästi myös radan ulkopuolelta.
Mittakaava, arkkikoko, ratamerkinnät
Alle 14-vuotiaiden lasten ja nuorten mittakaavana metsäsuunnistuskartoissa voidaan käyttää mittakaavoja 1:7500 ja 1:10000. Yli 14-vuotiaiden nuorten metsäsuunnistuksessa mittakaava on 1:10000. Sprinttisuunnistuksessa mittakaava on 1:3000-4000.
Kartan arkkikokoa päätettäessä on pääsääntönä, että lapsen on helppo käsitellä karttaa. Tärkeät perusasiat – kartan suuntaus ja peukalokartanluku – onnistuvat parhaiten, kun kädessä on riittävän pienikokoinen kartta. Rastireitin ja tukireitin rata mahtuu useimmiten arkkikokoon A5-A6.
Lasten radoilla on muistettava ottaa huomioon se, ettei lapsella ole vaaraa joutua vahingossa ulos kartalta!
Ratamerkinnät tehdään Suunnistusliiton karttaohjeiden mukaisesti. RR- ja TR-suunnistuksen viitoitusta kuvaava viiva piirretään läpikuultavalla oranssilla. Ratamerkintojen ja värien määrittelyn ohje löytyy Suunnistusliiton nettisivulta.
Kartalle purppuran värillä piirrettyä suunnistustehtävää kutsutaan suunnistusradaksi. Ratamerkinnöistä tärkeimmät ovat lähtö, rasti ja maali. Näiden välille piirretään rastiväliviiva, joka osoittaa ja helpottaa hahmottamaan rastien kiertojärjestyksen. Viitoitettu reitti merkitään katkoviivalla.
Aloittelevalle suunnistajalle on ratamerkintöjen ohella muistettava opettaa, että kohteen (rastin/lähdön/maalin) sijaintipaikka on aina tarkalleen rastiympyrän / kolmion / kaksoisympyrän keskipisteessä.
