Seuratoiminnan suunnittelun lähtökohtana on lapsen kehitys, kiinnostuksen kohteet ja taidot. Lapsilähtöinen toiminta on lapsen viihtymisen tärkein kulmakivi. Suunnistuksessa on otettava liikkumisen lisäksi huomioon myös lapsen kyky lukea ja tulkita karttaa sekä uskallus liikkua maastossa itsenäisesti. Tälle sivulle on koottu 8-12 -vuotiaiden lapsien kasvuun ja kehitykseen liittyvää tietoa, jota on kerätty eri lähteistä.
Seuratoimintaan mukaan tulevan lapsen tulee saada innostua ja edetä itselleen sopivalla vauhdilla ja kannustavassa ilmapiirissä. Rauhallinen ja yksilöllinen kehitystahti luo varmemmin pohjan kehittyä vahvaksi nuoreksi ja aikuiseksi. Jokaisessa ikävaiheessa on tärkeää tehdä tunnetyötä: tunnistaa, näyttää ja jakaa tunteita turvallisen aikuisen läsnäollessa. Tunnetyö edistää lapsen tunnetaitoja, laajentaa itsetuntemusta ja vahvistaa luottamusta elämään.
Huom! Psyykkistä kehitystä on vaikea kytkeä ikään. Se on myös riippuvainen ympäristöstä, vanhemmista, ystävistä ja ohjaajista. Alla on esitelty viitteellisiä ikäluokituksia.
Lapsen kehitysvaiheita voidaan kuvata erilaisin tavoin. Urheiluun mukaan tuleva 7–9-vuotias lapsi tarvitsee vielä aikuisen tukea ja huolenpitoa. Tämän ikäisen lapsen itsetunto on liitoksissa onnistumisiin, joten vielä harrastuksessa ei saisi muodostua suorituspaineita. Lapsi voi herkästi jopa lopettaa harrastuksen, koska ei halua tehdä huonoja suorituksia.
10–12-vuotias ottaa aikuisesta jo hieman etäisyyttä, joskin tukea ja kannustusta tarvitaan aina. Harrastusten tulisi tarjota haasteita, jatkuvuutta, sosiaalisten taitojen harjaannuttamista, huumoria ja itsetuntemuksen lisäämistä. Nyt lapsi on jo jonkin verran valmiimpi vertailemaan suorituksiaan – kilpailemaankin.
Yli 12-vuotiaat haluavat nähdä, mihin omat rahkeet riittävät. Murrosiässä nuori myös ilmaisee vahvemmin, mitä hän itse haluaa. Jos harrastamisen motiivi on hänen omansa, on hän luultavasti innostunut jatkamaan ja hakee itselleen sopivia uusia haasteita. Jos harrastaminen on tapahtunut esim. vanhempien toiveesta, punnitsee nuori tarkoin, onko hänellä intoa jatkaa.
Lasten liikkuminen
Liikunta tukee hyvää terveyttä ja edistää sopivasti annosteltuna lapsen ja nuoren kasvua ja kehitystä. Lapsena opittu liikunnallinen elämäntapa edesauttaa tavan jatkumista myös aikuisena.
Lapsen ja nuoren harjoittelun tulee olla monipuolisesti taitoja ja fyysistä suorituskykyä kehittävää. Valmentajan on tärkeää tuntea fyysisten ominaisuuksien kehittymiseen liittyvät herkkyyskaudet ikävaiheittain ja painottaa harjoittelua niiden mukaisesti. Haastetta lasten ja nuorten harjoittelun ohjaamiseen lisää se, että biologisen kehittymisen aikataulu voi vaihdella saman ikäisillä yksilöittäin jopa vuosia.
Liikkumistaidot ja kestävyys kehittyvät liikkumalla paljon. Liikkuminen tuo terveyttä ja suuri liikkumisen määrä luo hyvän pohjan mahdolliselle myöhemmälle tavoitteelliselle harjoittelulle.
Ajattelun kehittyminen
Ajattelun kehittymistä kuvaavat puheen, muistin ja havainnointikyvyn kehittyminen sekä loogisen päättelyn taito. Ensimmäiseksi kehittyy taito käyttää konkreettisia käsitteitä. Myöhemmin kehittyy abstraktien käsitteiden ymmärtäminen. Vähitellen lapsi pystyy kontrolloimaan yhä enemmän ympäristöään muistin, kuvittelun, käsitteiden muodostamisen, kielen käytön ja abstraktin ajattelun avulla.
Kielellä on tärkeä rooli ajattelun kehittymisen kannalta. Lapsen taidot kehittyvät sitä mukaa kun hän oppii hallitsemaan kieltä.
Lapsien on vaikea oppia aiemmista kokemuksista. He voivat muistaa aiemman tilanteen, mutta eivät anna sen vaikuttaa toimintaansa. Noin 7-vuotiaana lapset alkavat hyötyä kokemuksistaan. Lapset ajattelevat konkreettisesti. Voi kestää murrosikään, ennen kuin he osaavat ajatella abstrakteilla termeillä ilman, että heidän tarvitsee käyttää konkreettisia malleja tai todellisia havaintovälineitä.
Lapset haluavat heti kokeilla jotakin asiaa, jonka he ovat kuulleet tai nähneet. Jos näytät jonkin uuden asian, anna lasten heti kokeilla sitä. Automaattisesti lapsille herää kysymyksiä: ”Miten?”
Esikouluiässä lapset voivat alkaa ymmärtää järjestyksiä, mutta he ovat edelleen epävarmoja, kun on kyse etäisyyden arvioinnista tai nopeuden arvioinnista.
7-11 -vuotiaana
lapset kykenevät pitämään erillään erilaisia asioita ja tapahtumia. He eivät kuitenkaan osaa etukäteen suunnitella erilaisia toimintavaihtoehtoja, esimerkiksi vaihtoehtoisia reitinvalintoja. Jos lapsi on jotain päättänyt, hän pitää siitä kiinni riippumatta siitä, kannattaako se vai ei. Jos lapsi tekee väärän valinnan, voi hän toki oppia siitä ja valita paremmin seuraavalla kerralla.
Muisti, sekä lyhyt että pitkä, on rajallinen. Yksi tapa auttaa lasta muistamaan on pysyvien rutiinien muodostaminen. 7–8-vuotiaana lapsi ymmärtää, että aika kuluu aina liian nopeasti. Voi kuitenkin kestää murrosikään asti, ennen kuin nuori pystyy mielekkäästi suunnittelemaan ajankäyttöään pitkällä tähtäimellä.
12-13 -vuotiaana
ajattelu on periaatteessa aikuisten ajattelun kaltaista. Abstraktin ajattelun taito lisääntyy huomattavasti. Siten nuorilla on mahdollisuus ajatella ja oppia uudella tavalla. He voivat löytää useampia ratkaisuja ongelmiin ja soveltaa monimutkaisia sääntöjä. Sanavarasto laajenee abstrakteilla sanoilla ja käsitteiden maailma laajenee. Nuoren on aiempaa helpompi oppia sanallisten selitysten ja kirjallisten ohjeiden avulla.
Tunteiden kehittyminen
Tunteiden kehittyminen on yksi osa lapsen kehitystä. Tunteet kehittyvät syntymästä alkaen läpi koko elämän.
Tunteet rakentuvat aiempiin tapahtumiin. Kun lapsi reagoi odottamattomasti ja käsittämättömästi esimerkiksi harjoituksessa, hän ei sillä hetkellä koe ainoastaan kyseistä tilannetta. Lapsi on voinut kerätä sisälleen paljon tunteita, jolloin jokin merkityksettömältä vaikuttava asia voi laukaista reaktion. Esimerkiksi nälkäisillä ja väsyneillä lapsilla on alhainen sietokynnys eivätkä he kestä useampia vastoinkäymisiä tai pettymyksiä.
Ihmiset käyttäytyvät eri lailla erilaisissa tilanteissa riippuen siitä, minkälaisia tunteita heille kyseisessä tilanteessa muodostuu. Suunnistaja, joka leimaa väärin viestin kärjessä voi reagoida suuttumalla, luovuttamalla, syyttämällä toisia tai hän voi sisuuntua ja nousta uudelleen kärkeen.
Ohjaajan on odotettava, miten ohjattava käyttäytyy ja sen jälkeen tuettava ja kannustettava parhaalla mahdollisella tavalla.
Muita tunteita ja reaktioita, jotka ovat tuttuja urheilumaailmassa, ovat jännitys sekä tappion hetkellä pettymys. Joskus voi tunnereaktio olla todella voimakas. Silloin on ohjaajan tehtävänä selvittää syy voimakkaisiin tunteisiin. Ohjaajan on välitettävä ohjattavasta ja autettava häntä löytämään ratkaisu tunnepurkauksen lieventämiseksi seuraavalla kerralla.
Persoonallisuuden kehittyminen
Tapaa, jolla me ihmiset reagoimme, käyttäydymme ja tunnemme, kutsutaan persoonallisuudeksi. Persoonallisuus kehittyy yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Tärkeä osa persoonallisuuden kehitystä on tunteiden hallitsemisen oppiminen. On tärkeää, että lapset saavat mahdollisuuden osoittaa tunteitaan ja että tunteita ei tukahduteta.
Persoonallisuuden kehittymisellä tarkoitetaan tietoisuutta ja käsitystä itsestään. Vuorovaikutus ympäristön kanssa on tärkeää. Lapsi, joka tapaa rajoja asettavia aikuisia tuntee turvallisuutta. Lapsi, joka ei tunne rajoja tuntee itsensä epävarmaksi ja käsittää maailman kaoottisena.
Itsenäiseksi kehittyminen
Imeväinen on täysin riippuvainen muista ihmisistä selvitäkseen hengissä. Tästä riippuvuudesta ihmisten tulisi kehittyä itsenäisiksi yksilöiksi, jotka tuntevat olonsa turvallisiksi. Se on pitkä prosessi.
Lapsilla tulee olla mahdollisuuksia tehdä aloitteita. Lapset, joille aina tarjoillaan valmiita toimintoja, kehittyvät vähitellen riippuvaisiksi ja aloitekyvyttömiksi.
Lapsen psyykkisen kehityksen huomioiminen seuratoiminnassa
Lapsen ajattelu
ei ole vielä aikuismaisen johdonmukaista. Heillä ei ole vielä kykyä omien arvioiden pohjalta muuttaa tapaansa suunnistaa. Lasten ei myöskään voida olettaa pohtivan esim. reitinvalintojaan eri näkökulmista. Ohjaajan tulee hyväksyä lasten tapa tehdä johtopäätöksiä. On jo hyvä, jos he pystyvät perustelemaan reitinvalintaansa.
Lapsen oman ajattelun tukeminen
Oppimisen kannalta on tärkeää, että annetaan lasten itsensä päätellä ratkaisut eri ongelmiin. Kun lapsi tuntee, että hän voi itse tehdä ratkaisuja, kehittyy hän aloitteelliseksi ja rohkeaksi toimijaksi.
Abstraktien käsitteiden
käyttäminen sujuu hyvin vasta lähempänä murrosikää. Käsitteiden merkityksiin kannattaa tutustua vähittäin ja pienissä ryhmissä. Vähitellen käsitteet tulevat aina vain tutummiksi.
Arvioi toimintaa
Ohjaajan on hyvä aika ajoin arvioida omaa ja seuran toimintaa lasten kehitystason näkökulmasta. Erityisesti sen tähden, ettei tule aikuisena odotettua lapsilta liikaa. Lapsille on annettava aikaa kasvaa, kehittyä ja oppia rauhassa ja heidän omaan tahtiinsa.